KOSTEA VIIKONALKU JA KEHITYSTÄ!

Tämä viikko alkoi uimareissulla, kun tutustuin Pyynikin uimahalliin, joka aukioloajat sopivat omaan treeniaikatauluuni. Olin käynyt sunnuntaina salilla ja seuraavan kerran olin sopinut valmentajani kanssa eiliseksi. Joten päätin kokeilla siihen väliin suunnittelemaani uintia ja katsoa, jos palauttava liikunta toisi parempaa potkua salitreeneihin. Perjantaina tehdyt maastavedot tuntuivat reisissä ja pakaroissa vielä pitkään viikonlopun kovasta rullailuhuollosta huolimatta. Vasta sunnuntain salitreenit auttoivat tähän, mutta alaselkä oli herkässä tilassa taas maanantaiaamuna. Kävin siis uimassa, mutta vältin saunaa, koska kuumuus on tehnyt aiemmin ikäviä kepposia. Yllätykseksi uimahalli oli kohtuullisen hyvin vetänyt porukkaa jo aamusta. Päätinkin, että aamuisin kannattaa mennä tuntia aikaisemmin, kun halli kerran avautuu aamukuudelta. Uinti oli jees ja sillä oli myös toivomani positiivinen vaikutus lihaksistoon.

Eilen sitten aloitimme treenit valmentajan kanssa aamuseitsemältä. Ensin kävimme läpi muutamia liikkeitä jotka olivat minulle vielä epäselviä. Yksi näistä oli Russian Leans ja sain siihen opastusta, joka auttoi minua ymmärtämään liikkeen merkityksen entistä paremmin. Russian Leans oli ensimmäisten valmennusten yhteydessä käyty tekniikka ja kaiken tämän tietotulvan takia tarvitsin siihen kertauksen. Nyt tuo pirulainen sujuu paremmin ilman epäselvyyksiä.

Koska oli rintapäivä, asetuin vinopenkkiin treenaamaan penkkipunnerrusta, jonka osalta nämä treenit olivat suorituksen sijaan enemmän kouluttamistani omaan itsenäiseen harjoitteluun. Valmentaja antoi minun tehdä päätökset mitä tehdään ja lastasin tankoon painoja oman tuntemukseni mukaan. Penkkipunnerrus sujui näissä treeneissä paremmin kuin aikaisemmin. Välillä valmentaja potki jalkoihini varmistaakseen, että ne on vakaasti tuettu maata vasten. Vinopenkin jälkeen menimme Hammerin penkkilaitteeseen, jossa myös omatoimisesti arvioin treenin vaativan painomäärän. Penkkilaitteen jälkeen valmentaja esitteli minulle uuden tuttavuuden; alavinopenkin. Siinä lukitsin jalkani penkin päädyssä oleviin jalkapidikkeisiin ja taivuin penkinsuuntaisesti pää lattiaa kohti. Tästä nostaminen oli helpompaa kuin vinopenkistä, normipenkistä tai jopa penkkilaitteesta. Nyt ei tarvinnut keskittyä luomaan jaloilla painetta lattiaa vasten, vaan nojasin jaloilla pidikkeitä vasten. Näin sain vartalon helpommin jännitykseen ja keskityin paremmin itse nostoihin. Mukavaahan tuossa oli pumpata ilman ylimääräistä stressiä, mutta parempi ettei opi hyvän päälle. Voisi olla melkoinen ylläri treenata tuota jonkin aikaa, jonka jälkeen sitten siirtyä takaisin peruspenkkeihin ja huomata tasapainon olevan hukassa, vaikka nostovoima olisikin kehittynyt.

Peck deck –laite oli jo hyvin tuttu ja muistelin viimeksi siinä käyttämäni painon. Valmentajani tosin sääti painoja sitten treenin ensimmäisten sarjojen jälkeen. Peck deckissä jatkoimme samalla idealla, jonka otimme Hammerin penkkilaitteessa käyttöön. Aina sarjan jälkeen valmentaja laski kymmenestä taaksepäin ja vitosen kohdalla otin tangoista kiinni valmistautuen uuteen sarjaan. Tämä oli erittäin uuvuttava tapa, mutta samalla se potki liikkeelle ja terästi keskittymistä. Tekniikan piti olla hallussa, koska laiskotteluun ei ollut varaa. Molemmissa laitteissa tykitin vastuksen ylös ja laskin hitaasti alas. Valmentajani antoi tulikomentoja, joita pyrin noudattamaan parhaani mukaan.

 
”– Pum! Ylös!”

”– Happi!”

”– Hidas laskeutuminen!”

”–Hidasta, hidasta…!”

Peck deckissä viimeiseksi keskityttiin nimenomaan painojen alas palauttamiseen. Puristin kädet yhteen suoraa katseeni eteen, niin että yritin murskata laitteen kahvat toisiaan vasten. Sitten siitä äärimmäisen hidas palautus, jossa koetin olla antamatta periksi mutta voimani antoi kaiken aikaa luonnollisesti periksi. Harasin siis oman lihasvoimani väsymistä vastaan. Tämän toistaminen pari kertaa vei käsistä hyvin mehut. Valmentaja osoitti lihaksen millä kyseinen vastus piti tähän antaa ja siinä kyseenomaisessa lihaksessa tuo tuntuikin. Sitten tämän päätteeksi hän antoi minulle viiden kilon painon käteen, käski asettaa kädet tikkusuoraksi ja puristaa paino käsieni väliin. Päin helvettiähän tuo meni. Pelkkä käsien suoristaminen oli hankalaa ja käsien yhteen puristaminen ilman painoakin oli turhauttavaa. Paino lipsui käsien välistä ja jouduin korjaamaan otetta noin parin sekunnin välein. Noh, ainakin treeni meni perille lihaksiin.

Tämän jälkeen otettiin vatsalihaskombo, missä suoritin monia erilaisia liikkeitä juoksulenkkien väleissä. Asetuin viivalle ja valmentaja lähetti minut juoksuun. Juoksin salin toiseen päähän, palasin takaisin ja tein linkkuveitsiä siihen saakka kunnes valmentaja lähetti minut uudestaan salin toiseen päähän. Palatessani takaisin vuorossa oli sitouts, juuri se liike millä hengästyin edellisellä kerralla todella kovasti. Nyt se meni mukavammin, vaikka mies ei ole ehtinyt tulla tarpeeksi vetreäksi.

Sitouts ja täyttä tykitystä! Ei, tämä ei ole vieläkään helppoa, mutta paremmin se menee kuin viimeksi.

Linkkuveitset taipuu nykyään huomattavasti paremmin kuin kuukausi sitten.

En ollut koskaan käyttänyt kahvakuulaa, mutta nyt pääsin testaamaan, kun palatessani takaisin heilautin 20 kiloista kuulaa eteeni. Tämä ilmeisesti on ihan perusliike, johon pitää perehtyä. Helpoiten minulta onnistui potkaista oman pääni korkeudelle ja iskeä jalkaan vastakkaisella kädellä. Myös crunchit sujuivat hyvin, missä tein aina valmentajan kanssa yläfemman per rutistus. Ilmeisesti tämä kunnon äärimmilleen rasittava suorittaminen teki jotain ajatuksenjuoksulleni, kun en tajunnut mitä minun olisi pitänyt tehdä maassa x-asennossa. Kyseessä olisi ollut samanlainen potku ylös ja vastakkaisella kädellä isku. No, minä hoidin tuon osuuden päin helvettiä, mutta oli siinä kuntokin niin vähillä paukuilla, että jalan nosto siitä oli äärimmäisen työlästä. Tämä näkyi erityisesti sitoutsin uusinnassa, jossa olin jo äärimmäisen kömpelö ja lopussa olevassa lankusta, joka mureni ennen oikean asennon ottamista. Kiroilin lysähtäessä maahan ja sisulla otin uudestaan lankun, kunnes lysähdin maahan taas.

Treenin jälkeen ihmettelin kurkkuani ja mietin onko salilla imuroitu ollenkaan. Valmentaja taas totesi, että hengästyin niin paljon, että tuli tuollainen oire. Olin tosiaan antanut kaikkeni ja se tuntui myös vatsalihaksissa. Positiivista on se, että pärjäsin tässä paremmin kuin vähän yli kuukausi sitten viimeksi tämän tehdessäni. Sitten taas kun miettii perspektiivistä, niin ei tuo suoritus ollut hullummin kaverilta, joka vielä pari vuotta sitten oli liikkuva jäteläjä. Silloin ei olisi ollut puhettakaan, että olisin edes juossut salin päähän, saati tehnyt ainuttakaan potkua tai sitoutsia. Tuo ajatus rohkaisee eteenpäin ja tämän hetken rimpuiluille voi nauraa tulevaisuudessa. Fokusoituminen tavoitteeseen näissä hommissa on äärimmäisen tärkeää ja ainakin se on minulle. Kun iskostaa ajatuksen, että esim. puolen vuoden päästä olen tietyssä vaiheessa, niin se tulee tapahtumaan. Jos taas jää itkemään nykyisyyttä, niin mitään ei saavuteta.

Hikeä valuu sen verran lahjakkaasti, että vain uima-altaaseen hyppääminen kastelisi ihmisen paremmin.

Uimahalli on tänä aamuna suljettu, mutta illalla taas auki. Voisin siis illalla jatkaa kosteissa merkeissä. Huomenna taas salille ja pian tässä on taas viikko taputeltukin. 

Erinomaista keskiviikkoa kaikille!

-Jaakko