keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

ANKARA VUOSIPÄIVÄ JA KÄRSIVÄLLISYYDEN OPPITUNTI!


Tasan kolme vuotta sitten päätin pudottaa painoani merkittävästi alaspäin ja se on avannut paljon uusia mahdollisuuksia. En olisi ikinä uskonut miten paljon tuo päätös tulisi vaikuttamaan elämääni. Paras asia on ehdottomasti se, että terveys on parantunut. Toiseksi voin suorilta käsin sanoa kaikki ne hienot ihmiset joita olen tavannut tämän polun aikana.
Bodausta...
Vaikka viime viikot ovat olleet kuntoilun kannalta hiljaisempia, niin olen silti päässyt kokemaan mielenkiintoisia asioita. Olen vetänyt kuntosalilla ensimmäisiä itsenäisiä ohjauksia, joka on ollut enemmän kuin palkitsevaa. On hienoa huomata, että osaan hoitaa tuon roolin ja työllä on väliä, joka ilmenee positiivisena asiakaspalautteena.
Vaikka kevysti on tullutkin treenattua tässä viime aikoina, niin silti keskityn siihen mitä teen.
Oman treenini kohdalla olen pitänyt hiljaisempaa vaihetta, koska kroppa alkoi viestimään liiallisen rientämisestä. On totta, että joka aamu olen herännyt ja lähtenyt jonnekin tekemään asioita. Viimeisin hälytyskello soi, kun tänä maanantaina koin pienen huippauksen, joka tasoittui sitten hetken levolla vaaka-asennossa. Päätin kumminkin pelata varman päälle ja käydä tsekkaamassa missä mennään. Olen ollut vasta puoli vuotta täysin vegaanina ja treenannut enemmän kuin koskaan ikinä elämässäni, joten tarkastus on paikallaan.
Verikokeiden tulokset olivat normaalit ja tavara oli viitearvoissa.
Lääkäri oli hieman vaikeuksissa asentaessaan verenpaineremmiä käteeni. Mokoma kun ei meinannut mahtua käteni ympärille. Minä olin siitä hyvilläni. ”Jes! Tuloksia! Ne ovat kasvaneet!”, minä ajattelin. Tohtorin mukaan minulla on ollut lievää stressiä ja neuvo tuohon oli, että pitäisi kehittää jotain tekemistä, jossa en yritä tavoitella asioita. Minulle se on sama, kuin käskisi olla hengittämättä.
Zeytuun on Tampereen keskustassa ja suosittelen raflaa lämpimästi!
 Mutta otetaan nyt neuvosta koppi ja ollaan iisisti hetken aikaa. Kesälomani lähestyy ja sitten nuokin asiat tasoittuvat. Lisäksi aion ottaa omiin treenihommiin enemmän ohjausta Bodyworkersin suunnalta, että en aja itseäni ihan piippuun. Kuten valmentajani sanoi:

”Train smart, not hard.”

Päätin antaa osan tuloistani Amnestylle. Jos Suomi on EU tilastoissa toiseksi korkein maa, missä naisiin kohdistuu väkivaltaa, niin sen asian korjaamiseksi lahjoitan ilomielin rahaa pois.
Tuo kyllä on viisain neuvo mitä treenaavalle ihmiselle voi antaa ja näin vuosipäivänä kannattaakin tarkastella miten kehitys on tullut ja miten se tuleva kehitys tulee rakentumaan. Uskon vahvasti saavuttavani haluamani tulokset. Kärsivällisyys oli paras aseeni laihdutuksessa, niin samoin se tulee varmasti olemaan myös lihaksen kasvatuksessakin.

Nautitaan kesästä!

– Jaakko

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

KUIN IKUISESTI MYÖHÄSSÄ OLEVA JÄNIS!


Pakaralihakseni on laittanut pystyyn kunnon mielenosoituksen. Toissa viikolla hieroja runnoi jumia noin pari tuntia, eikä se siltikään antanut periksi. Saman viikon perjantai aamuna se oli hieman leppynyt, mutta edelleen kapina päällä.
Rullaan jalat joka kerta, vaikka en edes tekisi niillä mitään. Pyrin tällä pitämään istumatyön aiheuttamatta jumit poissa.

Tuumasin ensin, että olisin skipannut jalkapäivän kokonaan, mutta sitten yhdessä punttikaverien kanssa päädyttiin tekemään eristäviä liikkeitä, että kapinamölli takalistossani saa murjottaa rauhassa.


Tällä laitteella on kiva treenata olkapäitä. Asento on hyvä ja saan paremman tuntuman kuin käsipainoilla.
Saikun jälkeen treeni on kulkenut muuten kivasti, vaikka kropassa on jumeja ilmentynyt. En toki odottanutkaan tästä kuukauden lepäilyn jälkeen mitään riemusavottaa, mutta kiitorata uutta nousua varten näyttää olevan pidempi kuin ensin arvelinkaan. Nyt toki kun on kausikortti WFC:lle hankittuna, niin ei sinne voi mennä milloin vain ilman huolta salimaksuista. Kunnolla rullaa joka paikkaan ja verryttelyä päälle.
Selkäpäivästäkin saa enemmän perille menevää treeniä, kun kaveri tsemppaa tekemään parhaan mitä voi.
Olen panostanut kehonhuoltoon nyt merkittävän paljon ja pyrkinyt pitämään huolta lihaksistosta. Samalla olen säätänyt ruokailua täysin uudelle tasolle, että ravintoa tulisi tarpeeksi. Jälkimmäinen herättää ihmetystä aina, kun syön jossain missä on ihmisiä ympärillä. Eräs jopa nappasi valokuvan lautasestani, kun oli ensin ihmetellyt aterian kokoa.
Opin tästäkin sen, että tankoa pitäisi rinnan sijaan vetää enemmän Aatamin omenaa kohti, että liike menisi enemmän selälle.
Saikun aikana vatsaa ehti kertyä lisää ja haluaisin polttaa sitä pois nyt mahdollisimman nopeasti. Sitä varten olenkin miettinyt, että pitäisi ottaa käyttöön joka treenin päätteeksi heat treeniä ja antaa palaa maksimaalisilla sykkeillä. Ongelmana on vain aika. Herään pirun aikaisin, että ehdin käydä salilla ennen töitä ja töiden jälkeen on toimistolöysää, että ei ole virtaa tehdä oikein mitään. Tosin minulla on vielä lomat edessä, joten siinä voisin sitten paukuttaa edellä mainitun suunnitelmani ja nostaa treenitehoja korkeammalle. Tätä asiaa täytyy suunnitella, että sen voi toteuttaa ajan koittaessa. 
Tämän päivän jalkapäivä meni omalta osaltani harakoille.

Toki voisin alkaa lähteä tekemään tuota siten, että aloittaisin pienin askelin. Ei heti kaikkea kerralla. Ensin ottaa treenin päätteeksi pieni annos maksimisyke kardiota ja sitten lisätä potkua koneeseen vähitellen. Luonteeni tuntien siinä sitten nälkä kasvaisi syödessä ja pääsisin ”automaattisesti” sitten siihen moodiin, että tekisin täysiä töitä loman alkaessa.
Näistä kaikista hauis ja ojentaja ovat suosikkitreenini.
Nyt tosin täytyy ottaa hieman kevyemmin tämän tulevan viikon, koska tänään tunsin oloni erittäin väsyneeksi. Pääasiassa johtuu siitä, että olen kokenut olevani Liisa ihmemaan ikuisesti myöhässä oleva jänis, joka juoksee koko ajan kello kourassa. Sain hieman apua tuohon kiireeseen, kun korjasin fillarini. Voi pojat miten hyvin se kulkikaan tuossa viikolla. Talven jalkapäivät olivat tehneet tehtävänsä. Nyt tänään taas huomasin ettei samaa virtaa ollut, joten liika on ollut liikaa ja nyt täytyy  löysätä.

Otan kevennetyn viikon siten, että tutkin salilla enemmän tekniikoita kuin pyrin suorittamaan sarjoja. Tuo tosin pitää tehdä varovasti, ettei siinä käy tuo yllä mainittu ”nälkä vie mennessään” –efekti.

Nyt tekemään jotain turhaa, missä ei ole tavoitteita… Mitäköhän se olisi…?

Hyvää sunnuntaita kaikille!

– Jaakko

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

AIKUISET IHMISET KUIN PIENET LAPSET!


Tämä viikonloppu kohteli minua todella mainiosti! Palasin lopultakin treenien pariin kuukauden sairastelun jälkeen. Koetin olla nerokas ja kävin hierojalla avaamassa jumissa olevia lihaksia, mutta siitä huolimatta homma alkoi hieman ruosteisena. Mutta se on normaalia tällaisessa tapauksessa.

Ylipäätään treenit sujuivat mukavasti ja treenikaverit saivat minut tuntemaan itseni tervetulleeksi takaisin toiminnan pariin. Oli mukavaa kiusata lihaksia hyvässä seurassa ja hommassa oli tekemisen meininkiä. Kiitos paljon huippujätkille! Teidän ansiosta oma motivaationi nousi huimasta takaisin siihen mitä se oli ennen flunssaa.

                                                     Äitienpäivä oli meille tällä kertaa jalkapäivä!
 
Kiusaamisesta puheen ollen, olen tässä koko tämän matkani aikana nähnyt monia juttuja, jotka eivät ole mieleeni. Muistan vielä vuosien takaa, miten muusikkopiireissä minut yllätti aikuisten miesten kinastelu kylän parhaan kitaristin tittelistä. Sitä oli melko surkuhupaisaa katsella vierestä, kun ihmisen epävarmuus itsestään loi mitä kummallisempia tilanteita.

Nyt sitten näissä punttipiireissä on erittäin samanlainen ilmiö. Jokaisella salilla käyneellä on jotain tietämystä miten treenata ja tällä tiedolla sitten kiillotetaan omaa egoa. Wax on wax off ja ego kiiltää! Pienenkin tilaisuuden kohdalla tartutaan pilkkuun ja viilataan sitä. Tällä koetetaan korostaa itsensä merkitystä, joka on yksi ihmisen perustarpeista. Se tarve on joskus niin suuri, että sitä täytetään hinnalla millä hyvänsä.

Tarkennetaan, että asiallisessa keskustelussa ei mielestäni ole mitään, koska kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta ei omiin faktoihinsa. Jos kokee jonkin olevan mielestään vähän eri lailla, niin toki siitä voi kertoa näkemyksensä. Mutta idioottimainen nälviminen on kaukana terveellisestä urheilusta. Se osoittaa vain omaa pikkumaisuutta.

Sitten tämä eskaloituu vielä pidemmälle. Nimittäin siihen, että kuvataan salilla kävijää salaa ja jaetaan video nettiin. Sairaslomani aikana näin monta videota monista maailman kolkista, joissa joku tekee liikkeen väärin tai muuten poikkeavaa salitouhua. Monet jakavat näitä videoita saadakseen huomiota keskustelupalstoilla, keräävät sosiaalipisteitä ja yrittävät siinä samalla päteä miten hyviä itse ovat. Tämä globaali efekti on samanlainen kun Idols ohjelmassa, jossa katsojat haluavat nauraa huonolle laulajalle.

Näitä tämmöisiä on nyt ollut aina, joten miksi avaudun tämmöisestä juuri nyt? Noh… joskus vesi läikkyy ämpäristä yli. Viikonlopun aikana suomalaisessa Facebook ryhmässä eräs nainen aloitti uuden ketjun ja liitti siihen mukaan oman kuvansa. Hän ilmoitti aikovansa nyt aloittaa laihduttamisen. Monet myös itseni mukaan lukien toivotti hänelle tsemppiä edessä olevaan urakkaan. Sitten huomasin, että oli myös niitä, jotka halusivat lannistaa hänen motivaatiotaan. Ihmiset alkoivat haukkumaan häntä. Eräs jopa kutsui tätä rohkeaa ihmistä läskiksi!
                      
                          Mukavaa, kun pakara ei enää noussut ylös, joten liike meni juuri sinne minne pitikin.
Hitto vie! Harva ihminen uskaltaa julkaista oman aloituskuvansa ennen kuin yhtään työtä on tehty päivääkään. Itsekin muistaakseni  laitoin omasta aikaansaannoksestani kuvan vasta sitten, kun työtä oli takana yli puoli vuotta. Aiemmin en millään voinut, koska häpesin itseäni ja aihe oli arka. Sitten kun joku uskaltaa noin tehdä, niin se saa moisen vastaanoton muutamalta heikolta yksilöltä. Tosin moisella pilkalla ei ole mitään arvoa ja siitä ei saisi lannistua, mutta joillekin se voi olla todella kova pala!

Eli nidotaan homma yhteen: Ihmiset ovat nauraneet netissä jo pitkään tuntemattomien tekemille salimokille, että se on alentanut kynnystä haukkua viatonta ihmistä läskiksi päin naamaa? Sellaisen kokonaiskuvan itse olen saanut, mutta toki netissä on aina ollut kaikenkarvaisia trolleja. Mutta kuka vaivautuu kirjautumaan laihdutus/treeni sivuille ja sitten alkaa pilkkaamaan ihmisiä, jotka yrittävät tosissaan parantaa elämänsä laatua? Onko tämä se syy miksi jotkut eivät uskalla mennä salille, koska pelkäävät joutuvansa pilkan kohteeksi? Onko tämä se syy miksi meitä treenaavia ihmisiä pidetään liian ylpeinä? Mietin vain, että mihin tämä on menossa ja millaisen kuvan tämä heijastaa urheilevista ihmisistä ulospäin pidemmässä mittakaavassa.

Voimme itse vaikuttaa tähän asiaan ja puuttua kiusaamiseen, jos sellaista näemme. Voimme näyttää esimerkkiä muille käyttäytymällä itse hyvin. Pidetään treenit mukavina ja vaikka joskus tekee mieli keulia, niin ei tehdä sitä muiden kustannuksella. Se kun ei vie kenenkään kehitystä eteenpäin, eikä edes äitinnekään ole moisesta ylpeä. Näytetään kiusaajille, että me voimme tehdä itsemme kanssa mitä haluamme ja ehkä hekin rohkenevat tehdä samoin.

Hyvää äitienpäivää kaikille ja tsemppiä harjoitteluun!

– Jaakko

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

VEGAANIURHEILIJA JA PROTEIINI!


Vappuni hurahti sukujuhlissa ja alan vähitellen olemaan valmis palaamaan treenien pariin. Kipeänä tapaamani sairaanhoitaja ei todellakaan satuillut. Saamani pöpö todella on laittanut ihmisiä punkan pohjalle noin kuukaudeksi ja sen verran tässä on itselläni ollut taukoa salilta. Kurkun perillä vielä tuntuu vähän, mutta eiköhän tuo tuosta pian tokene.

Palasin viime yönä Tampereelle ja matkalla törmäsin uusiin ihmisiin. Junassa oli eräs toinenkin eteläpohjalainen ja toisin kuin luullaan, niin meidän väki juttelee tuntemattomille tuosta noin vain. Aloimme puhumaan treenaamisesta ja ruokavalioista. Kasvisruokavalioni tullessa esille, hän esitti hyvin yleisen kysymyksen.

”Mistä saat proteiinit?”

Muutamia parhaita kasvisperäisiä proteiinin lähteitä.
Kuvailin muutamat lähteet ja sitten hän halusi nähdä otteen ruokapäiväkirjastani. En ollut merkannut syömisiäni ylös noin kuukauteen, koska olen koettanut elää rennommin ja siten selvitä pöpöstäni. Kaivoin siis kuukauden takaa esimerkkipäivän ja hän kiinnostui siitä niin paljon, että pyysi minua lähettämään sen hänelle sähköpostilla. Tuumasin sitten, että voinpa sen näyttää yhtä hyvin kaikille muillekin kiinnostuneille, joten olkaa hyvä.
Tämä on siis yksi esimerkkipäivä ja vaihtelen ruokaa melko usein, koska yhteen tyyliin kyllästyy nopeasti.
 
Tässä miten yllä olevat ruoka-aineet jakautuvat makroissa.
Proteiinileipä varmasti herättää kysymyksiä, mutta siitä voi lukea lisää täältä.

Oikeastaan arki on on ollut todella helppoa vegaaniruokavalion suhteen. Tien päällä oleminen taas on sitten haasteellisempaa, kuten tämä viikonloppu taas osoitti. Kun matkustaa Suomen läpi, niin silloin pitää pysähtyä välillä ruokailemaan. Julkisilla kulkiessa ei voi roudata mukanaan suuria määriä eväitä. Sitten kun pysähtyy ruokailemaan jollekin huoltoasemalle, niin heidän ”vegaani” –ruokansa sisältävät maitoa tai kananmunaa. Noiden kanssa saa olla tarkkana.


Sitten joskus joinakin päivinä näen hieman enemmän vaivaa, että teen proteiinipohjaisia smoothieita. Tällöin minun ei tarvitse turvautua proteiinijauheisiin. Tällaisesta voi lukea täältä.
Proteiinit eivät tosin tällä hetkellä ole itselleni nyt suurin huolenaihe, vaan unenpuute. Viime aikojen sairastelun yhteydessä on ollut vaikeuksia saada unesta kiinni. Tuo on hidastanut toipumista ja vähentänyt päivittäistä energiantasoa.

Mutta eiköhän tämä tästä. Valittaminen ei edistä asiaani, joten täytyy vain tehdä valintoja siten, että pääsen takaisin tositoimiin suuremmalla todennäköisyydellä.

Siihen saakka oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!

– Jaakko




sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

NUHAPUMPPI!


Räkä virtaa nuhaisen nenässä kuin veri pumpissa olevan salihirmun suonissa. Tai näin ainakin oli vielä viikko sitten. Lenssu teki kuvottavan comebackin viime viikolla. Olin toipunut edellisestä varsin hyvin ja aloittanut taas hitaasti treenaamisen. Sitten aluksi kurkku tuli kipeäksi ja huomasin, että nyt pitää ottaa paussia. Jatkoin edelleen töissä käymistä, mutta sitten meni päivä pari ja tunsin voimattomuutta. Kysyin työkaverilta onko kasvoni kalpeat, hän vastasi että ei, mutta tunsin siitä huolimatta oloni oudoksi. Taistelin itseni ruokatunnin jälkeen työmaalle ja hoidin päivän loppuun.
Tänään piirtämäni kuva. Räkäpöpö!
Karvaperseinen limanuljaska, joka luulee olevansa mukava tyyppi, mutta kukaan ei häntä ymmärrä!
 Seuraavana aamuna sitten totesin, että nyt ei enää pysty menemään edes töihin. Nielaisun yhteydessä korvaan sattui ja jättäydyin sänkyyn. Seuraavana päivänä päätä särki ja jäin edelleen potemaan. Treenikaveri viestitteli ja kertoi, että hänellä oli joskus ollut poskiontelon tulehdus, joka oli pitänyt flunssaa sitkeästi yllä. Antibiooteilla tuo oli sitten lähtenyt. Ei muuta kuin ensin hoitajalle, sitten siitä lääkäriin ja lopulta verikokeisiin/nielunäytteisiin jne.
Amerikkalaisissa tv-sarjoissa sairaalan käytävillä juoksee aina ihmisiä, mutta todellisuus on tätä...
 Olin sen verran jo saanut tarpeekseni siitä puisesta tikusta, jonka nuo aina tunkevat kielen päälle nähdäkseen kurkun perälle, että nielunäytteen ottajalle sanoin saavani suuren ammottavan hymyn aikaiseksi ilman sitä kirottua tikkua.

Hoitaja:
– Niinkö?

Minä:
– Luota minuun, kaltaisenne kauniin naisen edessä hymyileminen ei ole ongelma.

Noin 50+ ikäinen nainen hörähti ja osoitti taskulampullaan kurkkuuni ja totesi:

- Totta…
Hommasin nenäkannun, joka kieltämättä on hieman häiritsevän muotoinen,
mutta avasi naamavärkin lokerot ihan mukavasti.
Miten tässä sitten käytiin. Ne eivät löytäneet mitään minkä tuhota antibiooteilla. Sanoivat, että virusperäinen juttu ja siihen auttaa vain lepo. Kuulemma sama virus voi altistua eri bakteereille ja sitten aiheuttaa kierteen, jonka olen kokenut. Perseestähän tuo…
Nyt kun nielutoiminta on taas kunnossa, niin hommasin tosimiehen (vegaani no milk) jäätelöä ja vietin viikonlopun rauhassa katsoen iTunesin storesta Batman: Under The Red Hood, joka on miljoona kertaa parempi kuin leffateattereissa kassaa kivasti kerännyt Batman v. Superman.
Nyt olo on suhteellisen normaali ja haaveilen salille pääsystä. Alkutalven kova motivaatio on edelleen elossa. Sitä ei flunssa ole kaatanut. Nyt ainoastaan jännittää aloittaa uudestaan, koska kolmatta erää tätä pöpöä vastaan en halua. Hetken kärsivällisyyden jälkeen tästä noustaan uuteen taistoon ja sitten taas laitetaan lihasta kasvamaan.

Sunnuntaita kaikille!
– Jaakko







torstai 7. huhtikuuta 2016

KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA!


Monet ovat esittäneet minulle kysymyksiä laihtumisen suhteen. Olen mielelläni vastannut, mutta valitettavasti olen vain yksi tyyppi ja en ehdi joka paikkaan. Joten annetaan tässä nyt pikaisesti vastauksia.

K: Mistä lähden liikkeelle?
V: Aseta itsellesi tavoite ja siihen järkevä aikaraja. -0,5kg viikkovauhti on järkevä. Jos tavoite on pudottaa 10kg, niin laske 20 viikkoa aikaa projektille. -3500kcal peruskulutuksesta viikossa vähentää noin puoli kiloa rasvaa kehosta kyseisessä ajassa.

K: Miten lasken peruskulutukseni?
V: Minä käytin netissä olevia laskureita. Ne ovat suuntaa antavia, mutta asiansa osaavia. Tärkeintä näissä on muistaa se, että ei luota niihin täysin sokeasti. Helposti unohtuu, että ihminen ei ole kone, joka orjallisesti menee matikan mukaan. Jos tulee olo, että on nälkä, niin silloin syöt.
Jalkani ovat vielä todella onnettomat, mutta töitä tehdään urakalla.
Lihasten jumit ja muu sairastelu on hidastanut touhua, mutta kyllä tämä tästä.
K: Miten jaksoit loppuun saakka?
V: Päätavoitteeni oli pudottaa 50kg, mutta asetin myös välitavoitteita, joissa onnistuminen osoitti, että olen oikealla reitillä.

K: Miksi halusit pudottaa juuri 50kg?
V: Olin joskus 2002 pudottanut 76kg:oon, niin katsoin 80kg olevan minulle hyvä maali. Lisäksi halusin tehdä muutoksesta lopullisen, koin, että 20 kilon pudotuksesta tullaan helposti takaisin lähtöpisteeseen. Katsoin myös, että, että haluan saavuttaa elämältäni uusia asioita, joita normaali kunto antaa. Kun on elossa, niin kannattaa haluta asioita. Ei siinä sen kummempaa.

K:  En tykkää harrastaa liikuntaa. Onko laihtuminen mahdollista?
V: On. Ruokailemalla oikein, paino putoaa.

K: Mitä söit, että onnistuit?
V: Sillä ei ollut juuri niin väliä. Pääasia, että pidin päivittäisen kalorinkulutukseni alhaalla joka ikinen päivä. Toki valitsin sellaisia ruokia, joissa sokerit ja rasvat olivat alhaalla. Yksi vaikeimmista asioista oli vähentää maidon juomista, koska se oli ollut pikkupojasta lähtien kuin valkoista kultaa.
Tuleva punainen vaara ei häpeä irvistää varsinkaan viimeisten toistojen aikana.
K: Pitääkö jättää kaikki herkut pois?
V: Ei tarvitse. Minä söin laihdutukseni aikana esim. sipsejä TARKOIN HARKITUSTI. Muistan kun söin 300g sipsipussin lukiessani Aku Ankkaa ja sitten lähdin polkupyörälenkille. Se pyörä kulki yllättäen lujaa, kun olin ahtanut sisääni 1000-1500kcal energiaa yhdellä istumalla. 30km pyörälenkki poltti silloin 1000-1300kcal.  Herkuttelulla on hintansa ja se näkyy vyötäröllä tai rehkimisenä ;)

Herkuttelussa on nimittäin se juttu, että ei kerta rikolliseksi tee, mutta siitä voi tulla tapa ja siten homma kaatuu. Metodeita voi olla monia, mutta minulla oli yllä oleva velaksi herkuttelu. Jos herkuttelin, niin sitten siitä piti maksaa velka pois. Se oli kuin armoton pankkiiri, joka lainaa rahaa. 

K: Olitko vegaani jo kun laihdutit?
V: En. Kasvisruuallakin lihoaa, jos sitä ampuu napaansa liikaa.

K: Voitko alkaa minulle personal traineriksi?
V: En valitettavasti vielä tässä kohtaa elämää. Loppukoe on rästissä ja vaikka suorittaisin sen nyt, niin minulla on valitettavasti seuraavaksi vuodeksi eteenpäin kalenteri täynnä. Kun oma personal trainer aikani koittaa, niin haluan hoitaa homman kunnialla ja vielä ei ole aika kypsä. Nyt suosittelen Bodyworkersilta alan parhaita ammattilaisia.

Olen koonnut vinkkejä myös tämän linkin taakse. Toivon niiden auttavan motivoitumaan sinun missiota varten.

Tsemppiä kaikille! I love ya all.

– Jaakko