MAASTAVETOA!

Taas koitti viikonloppu ja sitä mukaa muutama päivä aikaa rentoutua. Pääsiäinen tarjosi neljä päivää lomaa, mutta en ehtinyt juuri tottua näihin vapaapäiviin, kun ne vilistivät ennätysnopeasti ohitseni. En silti valita, koska käytin pääsiäisvapaani itsenäiseen treenaamiseen, mikä oli mielestäni parasta vapaa-ajan käyttöä. Ensinnäkin pääsin käymään läpi BodyWorkersin minulle tekemää treeniohjelmaa ilman kiirettä minnekään. Lisäksi salilla tapasin taas uusia ihmisiä ja heiltä tuoreita näkemyksiä harjoitteluun.

Näiden päivien aikana myös nostin hieman kalorimäärää ruokailussani, että jaksaisin varmasti käydä neljä kertaa viikossa salilla. Tämä tulee tarpeen varsinkin, kun olen suunnitellut uintipäiviä treenipäivien väleihin antamaan palauttavaa liikuntaa. Keho kun tekee kovasti töitä, niin silloin pitää muistaa syödä. Vielä vuosi sitten kuljin kireällä ruokavaliolla  karistaen kiloja ja nyt taas huolehdin, että lihakseni saavat tarpeeksi rakennusmateriaalia. Välillä koen pieniä huolenaiheita, että painoa kertyy taas vyötärölle, mutta tuo pelko taitaa olla turha, koska mittanauhan mukaan vyötärystä on kapenemaan päin ja painoni pysyy samana.

Energiansaannin lisääminen tuli tarpeeseen, sillä tänään tarvitsin todella kaiken voiman mitä kehoni vain pystyi antamaan. Valmentajani oli luvannut minulle jo viime viikolla haastavan treenipäivän ja sellaisen sain tänään. Mietin etukäteen, että mitä hän mahtoi tarkoittaa vetotreenillä. Ajattelin, että pääsen vetämään kelkkaa, mutta tänään koin elämäni ensimmäisen maastavetoharjoitukseni.

Olin mennyt ajoissa nukkumaan, koska unen tarve on treenaavalle ihmiselle ruuan ohella todella tärkeä. Pyörin sängyssä kirotun pitkään saamatta unesta kiinni ja lopuksi käteen jäi vaivaiset noin viiden tunnin unet. Tuosta huolimatta riensin salille aamu seitsemäksi ja lämmittelin kropan huolella sekä rullailin lihakset auki. Valmentajan saapuessa olin jo päässyt ärsyttävästä unisuudestani eroon ja sitten aloimme töihin!

Alkuun kävimme tekniikkaa läpi, joka kaltaiselleni aloittelijalle on todella tärkeää ja tähän riitti pelkkä tyhjä tanko. Pääsin pian perusideasta jyvälle, mutta kyykkäämisvaiheessa lantion työntö taakse jäi melko usein vajaaksi. Persettä täytyy vain muistaa tarjota taaksepäin, että ryhti säilyy oikeana. Ryhdin kannalta toinen tärkeä asia, on pitää rinta niin pystyssä kuin vain ikinä pystyn. Nämä kaksi asiaa feilaan yleensä useissa lajeissa, mutta onneksi se ei ole enää niin retuperällä kuin aloittaessani salitreenaamisen pari kuukautta sitten. Kehitystä on tapahtunut myös siten, että sain painopisteen oikeaan paikkaan ja perusta oli siten kunnossa. Lisäksi tänään treenasin ilman kenkiäni, joka auttoi paikantamaan painopisteen helpommin. Valmentajallani on ainakin tehokkaat muistisäännöt, mitä liikkeiden muistamiseen tulee:

”–Sitten ylös tullessa pusket lantion eteenpäin.”, hän ohjeisti.

Minä nostan tangon ylös ja pusken lantion eteenpäin, niin että sukukalleudet ovat törmäyskurssilla tangon kanssa.

”–Hyvä! Just noin! Fuck the bar!”, hän ohjeisti ja tekniikka jäi mieleen.

Asennossa riittää vielä paljon korjattavaa, mutta onneksi kehitystä tässä tapahtui jo näidenkin treenien aikana.

Fucking the bar!

Tekniikan jälkeen aloitimme kevyesti nostamalla vain 40kg laittamalla kympit tangon molempiin päihin. Painon lisääminen helpotti tekniikan hallintaa ja lisäksi sain paremman tuntuman itse nostoon. Muutamien toistojen jälkeen lisäsimme kuormaa ja nostin 60kg. Tässä oli jo haastetta ja kiskoin kunnolla happea jokaisella kerralla, kun aloin nostamaan. Samalla keskityin tekniikkaan ja pyrin tekemään liikettä mahdollisimman puhtaasti. Sitten lisäsimme taas haastetta ja nostin 70kg. Valmentajani oli kysynyt oman painoni, joka tällä hetkellä on 93kg ja otimme tavoitteeksi nostaa oman painoni verran. Tässä kohtaa tuumin, että miten pirussa jaksan, mutta päätin yrittää kaikesta huolimatta kuorman kasvaessa. Kasvava kuorma ja toistojen määrä väsytti eniten alaselkääni. Ryhdin muistaminen lievitti tätä ongelmaa ja kohosimme nostettavissa kiloissa ylöspäin. Ryhdistä huolimatta 90kg oli minulle jo pirullista hommaa ja keräsin kaiken hapen mitä ikinä kykenin aina ennen jokaista nostoa. Ensimmäisessä nostossa 90kg:n kohdalla horjahdin askeleen taaksepäin ja otimme pienen kurinpalautuksen parantamalla asentoa. Toinen nosto meni jo paremmin ja teimme uusia nostoja sen perään.

”–Laitetaas vielä lisää levyjä tankoon.”, valmentaja sanoi.

”–Et olisi varmaan aamulla herätessäsi uskonut, että nostat tänään lähes sata kiloa.”, hän lisäsi virne kasvoillaan.

Totta, en olisi, mutta nyt keräsin keuhkot täyteen happea ja päätin pystyväni siihen. Munasin ensimmäisen yrityksen, mutta keskeytin heti jutun mennessä väärille raiteilla ja yritin samantien uudestaan. Niin nostin 95kg, joka on pari kiloa yli oman elopainoni ja päivän tavoitteemme oli saavutettu. Emme jääneet juhlimaan tätä, vaan otimme perään sarjanostoja kevyemmällä lastilla. Aiemmin raskaaksi kokemani 60kg, nousi kevyesti 8-10 toistoa. Tätä voi sanoa positiiviseksi kehitykseksi, joka tapahtui osittain pääni sisällä, jossa olin oman itseni pahin vihollinen.

Kohautuksissa yritin tunkea olkapäitäni korviini.

Loppuun treenasimme leuanvetoa, vatsoja ja tein laitteella kohautuksia. Näistä leuanveto on itselleni haastavaa, mutta treenaan senkin puolen tässä kevään aikana varmasti parempaan kuntoon. Ennen lopettelua pyysin vielä nähdä kulmasoudun kädestä pitäen, että osaan tykittää sen oikein seuraavalla kerralla yksin käydessäni. Tämä oli hyvä  treenipäivä lyhyistä yöunista huolimatta ja tykkään kehitykseni suunnasta. Suorituskyvyn parantuessa kohoaa myös innostukseni tätä juttua kohtaan. Nyt tuntuu oikeutetulta nostaa jalat pöydälle!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-Jaakko