torstai 18. helmikuuta 2016

JÄRKENSÄ MENETTÄNYT PARONI!


Eilen nousin aamu kuudelta hammaslääkäriä varten. Aamupalan jälkeen reippailin Tampereen keskustorille ja huomasin bussin saapumiseen olevan vielä vartin verran aikaa. Vilkaisin suoraan edessäni olevaa taloa ja sen parveketta. Aloin ajan kulukseni tuumia, että millainen porho siellä on katsellut kaupunkia, joskus entisaikoina.  Sitten mielikuvitus lähti liikkeelle…
Joku näkee tuossa vain talon, mutta minä näin siellä järjettömän paronin!
Aloin miettiä, että mitä jos siellä olisi asunut järkensä menettänyt paroni, joka olisi saanut päähänsä viskoa omaisuuttaan kaduille muille ihmisille. Seuraavaksi mieleeni piirtyi kuva sekoavista ihmisistä, jotka tappelevat jokaisesta kolikosta keskenään. Ihmiset olisivat mitä luultavammin valmiina tappamaan toisiaan kaiken sen maallisen mammonan takia. Ahneus loistaisi silmistä kuin tehokkain majakka yössä.

Sitten vaihdoin ajattelun mallia. Kuvittelin, että parvekkeella olisi edelleen paroni, mutta hänellä olisi personal trainer koulutus. Siinä missä entisajan tamperelaisille mielivaltainen rahan jakelu olisi tuonut ruokaa pöytään, niin meidän aikakaudella passiiviset sekä ylipainoiset voisivat saada ilmaiseksi jotain yhtä korvaamatonta.
 
Nimittäin osaavia neuvoja miten laittaa elämänsä siihen mallille, että elämä kestäisi pidempään tai sen päivittäinen laatu olisi muuten parempaa. Niinpä kuvittelin terassille ilmestyvän paronin, jonka kailottava komento karistaa kilot ylipainoisilta ja aktivoisi passiiviset kansalaiset. Paroni jakaisi päänsisäistä omaisuuttaan koko Tampereelle ja ihmiset tappelisivat etuoikeudesta kyykätä kuin kultakolikoista konsanaan. Paronin viitta hulmuaisi tuulessa ja supervoimainen kantava ääni kiirisi aina Tampereelta naapurimaahan saakka. Ruotsalaiset uisivat kilpaa ja kirmaisivat rannalta Tampereelle treenaamaan.

Huvittavaa tuossa on se, että vaikka tuonne terassille todellisuudessa ilmestyisi järkensä menettänyt paroni vaivautuen luovuttamaan kaiken tietonsa muiden auttamiseen ilmaiseksi, niin luulenpa ettei kovin moni jaksaisi tapella kallisarvoisista neuvoista. Nykypäivän ihmiset eivät ota edes lautaselta ellei se ole valmis ratkaisu.

Tästä sitten nopea ajatus mitä olen saanut viime aikoina kokea. Koko matkani vuoden 2013 kesäkuun viidennestätoista tuntui kuin Indiana Jonesin seikkailulta. Ensin selvitin salaisuuden omin nokkineni (painon pudotus) ja sitten lähdin etsimään suurempaa aarretta (treenaaminen). Lopulta löysin kätkön ensimmäisen kerran raottaessa Wolfin kuntosalin ovea. Siellä odotti pinoittain niin sanottua paronin kultaa, jota on tullut käytettyä ahkeraa viimeisen vuoden ajan.
 
Valmentajani joskus sanoi minulle salilla, että hänelle on tärkeää kun saa jonkun innostumaan ja hoksaamaan jonkin lukemattomista nikseistä. Voin samaistua siihen ajatukseen; on palkitsevaa antaa, koska silloin saa myös itselleen. Sen ei tarvitse olla kilisevää kultaa, koska jokainen neuvo on ollut kuin käteen ANNETTU KULTAKOLIKKO!

Tällaisen kolikon kohdalla on itsestä kiinni miten sen on sijoittanut. Toisin kuin oikea raha, niin kullan arvoisen neuvon voi käyttää monta kertaa. Sen avulla voi tehdä toistoja ja rakentaa loputtomasti. On ihmisestä itsestään kiinni miten suuri markkina-arvo tällaisella valuutalla on.

Tämän pienen ajatusleikin jälkeen huomasin miten  paljon rikkautta olen saanut tässä viime aikoina. Sen arvoa ei voi edes rahassa mitata, koska paluu vanhaan ei onnistuisi mistään rahasummasta. Ei edes kultakolikoita viskelevän paroninomaisuusesta. Mieluummin varaton terve kuin varakas Jabba the Hutt. Sitten bussini saapui ja todellisuus sen mukana. Mielikuvitusleikin jälkeen kumminkin koin ettei minulta puutu mitään ja  nousin auton kyytiin miljonäärin hymy kasvoillani. Oikeaa rahaa viskovaa järjetöntä paronia ei koskaan tule. Parvekkeen ovi on kiinni ja pysyy. Eikä sillä ole oikeastaan väliä, koska elämän onni löytyy perspektiivistä ja siitä mihin sen kautta päätyy.

Paronin rikasta iltaa kaikille!

– Jaakko










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.