Räkä virtaa nuhaisen nenässä kuin veri pumpissa
olevan salihirmun suonissa. Tai näin ainakin oli vielä viikko sitten. Lenssu
teki kuvottavan comebackin viime viikolla. Olin toipunut edellisestä varsin
hyvin ja aloittanut taas hitaasti treenaamisen. Sitten aluksi kurkku tuli
kipeäksi ja huomasin, että nyt pitää ottaa paussia. Jatkoin edelleen töissä
käymistä, mutta sitten meni päivä pari ja tunsin voimattomuutta. Kysyin
työkaverilta onko kasvoni kalpeat, hän vastasi että ei, mutta tunsin siitä
huolimatta oloni oudoksi. Taistelin itseni ruokatunnin jälkeen työmaalle ja
hoidin päivän loppuun.
Tänään piirtämäni kuva. Räkäpöpö! Karvaperseinen limanuljaska, joka luulee olevansa mukava tyyppi, mutta kukaan ei häntä ymmärrä! |
Seuraavana aamuna sitten totesin, että nyt ei enää
pysty menemään edes töihin. Nielaisun yhteydessä korvaan sattui ja jättäydyin
sänkyyn. Seuraavana päivänä päätä särki ja jäin edelleen potemaan. Treenikaveri
viestitteli ja kertoi, että hänellä oli joskus ollut poskiontelon tulehdus,
joka oli pitänyt flunssaa sitkeästi yllä. Antibiooteilla tuo oli sitten
lähtenyt. Ei muuta kuin ensin hoitajalle, sitten siitä lääkäriin ja lopulta
verikokeisiin/nielunäytteisiin jne.
Amerikkalaisissa tv-sarjoissa sairaalan käytävillä juoksee aina ihmisiä, mutta todellisuus on tätä... |
Olin sen verran jo saanut tarpeekseni siitä puisesta
tikusta, jonka nuo aina tunkevat kielen päälle nähdäkseen kurkun perälle, että
nielunäytteen ottajalle sanoin saavani suuren ammottavan hymyn aikaiseksi ilman
sitä kirottua tikkua.
Hoitaja:
– Niinkö?
– Niinkö?
Minä:
– Luota minuun, kaltaisenne kauniin naisen edessä hymyileminen ei ole ongelma.
– Luota minuun, kaltaisenne kauniin naisen edessä hymyileminen ei ole ongelma.
Noin 50+ ikäinen nainen hörähti ja osoitti
taskulampullaan kurkkuuni ja totesi:
- Totta…
Hommasin nenäkannun, joka kieltämättä on hieman häiritsevän muotoinen, mutta avasi naamavärkin lokerot ihan mukavasti. |
Miten tässä sitten käytiin. Ne eivät löytäneet mitään
minkä tuhota antibiooteilla. Sanoivat, että virusperäinen juttu ja siihen
auttaa vain lepo. Kuulemma sama virus voi altistua eri bakteereille ja sitten
aiheuttaa kierteen, jonka olen kokenut. Perseestähän tuo…
Nyt olo on suhteellisen normaali ja haaveilen salille
pääsystä. Alkutalven kova motivaatio on edelleen elossa. Sitä ei flunssa ole
kaatanut. Nyt ainoastaan jännittää aloittaa uudestaan, koska kolmatta erää tätä
pöpöä vastaan en halua. Hetken kärsivällisyyden jälkeen tästä noustaan uuteen
taistoon ja sitten taas laitetaan lihasta kasvamaan.
Sunnuntaita kaikille!
– Jaakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.