sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

NUHAPUMPPI!


Räkä virtaa nuhaisen nenässä kuin veri pumpissa olevan salihirmun suonissa. Tai näin ainakin oli vielä viikko sitten. Lenssu teki kuvottavan comebackin viime viikolla. Olin toipunut edellisestä varsin hyvin ja aloittanut taas hitaasti treenaamisen. Sitten aluksi kurkku tuli kipeäksi ja huomasin, että nyt pitää ottaa paussia. Jatkoin edelleen töissä käymistä, mutta sitten meni päivä pari ja tunsin voimattomuutta. Kysyin työkaverilta onko kasvoni kalpeat, hän vastasi että ei, mutta tunsin siitä huolimatta oloni oudoksi. Taistelin itseni ruokatunnin jälkeen työmaalle ja hoidin päivän loppuun.
Tänään piirtämäni kuva. Räkäpöpö!
Karvaperseinen limanuljaska, joka luulee olevansa mukava tyyppi, mutta kukaan ei häntä ymmärrä!
 Seuraavana aamuna sitten totesin, että nyt ei enää pysty menemään edes töihin. Nielaisun yhteydessä korvaan sattui ja jättäydyin sänkyyn. Seuraavana päivänä päätä särki ja jäin edelleen potemaan. Treenikaveri viestitteli ja kertoi, että hänellä oli joskus ollut poskiontelon tulehdus, joka oli pitänyt flunssaa sitkeästi yllä. Antibiooteilla tuo oli sitten lähtenyt. Ei muuta kuin ensin hoitajalle, sitten siitä lääkäriin ja lopulta verikokeisiin/nielunäytteisiin jne.
Amerikkalaisissa tv-sarjoissa sairaalan käytävillä juoksee aina ihmisiä, mutta todellisuus on tätä...
 Olin sen verran jo saanut tarpeekseni siitä puisesta tikusta, jonka nuo aina tunkevat kielen päälle nähdäkseen kurkun perälle, että nielunäytteen ottajalle sanoin saavani suuren ammottavan hymyn aikaiseksi ilman sitä kirottua tikkua.

Hoitaja:
– Niinkö?

Minä:
– Luota minuun, kaltaisenne kauniin naisen edessä hymyileminen ei ole ongelma.

Noin 50+ ikäinen nainen hörähti ja osoitti taskulampullaan kurkkuuni ja totesi:

- Totta…
Hommasin nenäkannun, joka kieltämättä on hieman häiritsevän muotoinen,
mutta avasi naamavärkin lokerot ihan mukavasti.
Miten tässä sitten käytiin. Ne eivät löytäneet mitään minkä tuhota antibiooteilla. Sanoivat, että virusperäinen juttu ja siihen auttaa vain lepo. Kuulemma sama virus voi altistua eri bakteereille ja sitten aiheuttaa kierteen, jonka olen kokenut. Perseestähän tuo…
Nyt kun nielutoiminta on taas kunnossa, niin hommasin tosimiehen (vegaani no milk) jäätelöä ja vietin viikonlopun rauhassa katsoen iTunesin storesta Batman: Under The Red Hood, joka on miljoona kertaa parempi kuin leffateattereissa kassaa kivasti kerännyt Batman v. Superman.
Nyt olo on suhteellisen normaali ja haaveilen salille pääsystä. Alkutalven kova motivaatio on edelleen elossa. Sitä ei flunssa ole kaatanut. Nyt ainoastaan jännittää aloittaa uudestaan, koska kolmatta erää tätä pöpöä vastaan en halua. Hetken kärsivällisyyden jälkeen tästä noustaan uuteen taistoon ja sitten taas laitetaan lihasta kasvamaan.

Sunnuntaita kaikille!
– Jaakko







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.