HURJA VIIKONALOITUS!

Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani lauantain treenit tuntuivat vahvasti reisissä ja pakaroissa vielä maanantai aamuna. Junamatkalla Tampereelle tuumin, että minun täytyy avata lihakset kunnolla ennen valmentajani Markm Metsälän saapumista. Tämä osaksi onnistui, kun alkuun soudin kymmenen minuuttia ja sitten vielä crosstrainerilla toinen kymmenen minuuttia perään.

 
Maanantaini Wolfin tiloissa jatkui perusteiden oppimisella. On todella hienoa, että Markm näyttää minulle miten nämä harjoitteet tehdään oikein.  Miten käden asento pitää olla tangossa, miten hengitetään toistojen aikana, miten toisto pitää ylipäätään suoriutua tuodakseen tulosta. Alku tosin on itselleni vaikeaa, koska minun täytyy oppia epäonnistumaan ja luottamaan enemmän itseeni.

Kävimme läpi monia mielenkiintoisia juttuja. Muun muassa jumppapallo tuli entistä tutummaksi ja opin paljon uusia liikkeitä sen kanssa. Taas kerran huomasin, että voima uupui tietyissä liikkeissä. ”Kirottu vätys”, kuvasti ajatukseni itsestäni, kun luovutin valmentajan vaatiessa lisää. Totta kai, tämä on vasta alkua, mutta voima loppuu liian helposti. Positiivista on se, että motivaationi kehittyä kasvaa, koska eihän kukaan halua elää väsähtäneenä pullamössöhiirenä. Ja, minä kumminkin opin taas uutta ja se on tärkeintä, koska se oppi vie minut eteenpäin.

Maanantaitreenin jälkeen tapasin tulevan pelimme äänisuunnittelijan. Tampereen keskustorilta suuntasimme studiolle, jossa tapasin uusia hienoja tyyppejä ja ryhdyimme töihin. Treenaaminen kyllä piristää, sillä missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että olin herännyt jo aamu kuudelta ja käynyt itselleni uuvuttavan puolitoistatuntisen läpi. Päinvastoin, pursusimme uusia ideoita ja käytimme hullua luovuutta saadaksemme narulle mahdollisimman paljon käyttökelpoista materiaalia. Myös minä pääsin näyttelemään pelihahmojen ääniä ja heittäydyin hommaan täysillä.

Minä tulkitsemassa tulevan pelimme pelihahmoja.
 

Tiistaina kiskoin verkkarit jalkaan klo 9:00 ja aloitin taas soudulla. Lihaksia jumitti edelleen kuin hautapaikan varanneella, mutta pirteä soutu sai taas oloni tuntumaan 36-vuotiaalta. Tänään treenasimme muun muassa vinopenkkiä. Emme kokeilleet mitään ”paljonko penkistä nousee” paskaa, vaan ihan harjoittelimme tekniikkaa. Vaikka tangossa ei ollut kuin 2 x 10kg, niin väsyin nopeasti muutaman toiston jälkeen. Harjoitusten edetessä totesin saman kuin hiihtoladulla pari viikkoa sitten; käsistäni puuttuu kuntovoima. Se saadaan kehitettyä, mutta  se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

 
Tiistaina käytiin monia juttuja läpi, mutta dippilaite oli itselleni mielenkiintoisin. Vanha minä olisi kysynyt, että onko sillä jotain tekemistä perunalastujen kanssa ja miten tulisella kastikkeella. Tällä ei kumminkaan ollut mitään tekemistä liikkuvan kompostin kasvatuksessa, vaan nyt sain hikoilla kunnolla. En ole vielä valmis kohottamaan kehonpainoani dippauksessa, mutta tällä laitteella voin valmentaa itseäni siihen.

Valmentajani kuvasi minua treenaamassa. Suoritusilmeeni saa varmasti monet ystäväni hymyilemään, mutta samalla se on silmänkarkkia muutamalle reippaalle tytölle, jotka ovat salikuvia toivoneet. ;)

Dipin jälkeen Markm pyysi minua laittamaan kädenpohjani toisiaan vasten ja puristamaan ne lujasti yhteen. Piru vie, enhän minä saanut siihen voimaa. Eräässä 80-luvun Masters of the Universe –piirretyn jaksossa He-Man puristaa timantin murusiksi pelkillä käsillään. Se oli kovaa tavaraa silloin muksuna, mutta nyt minä en olisi saanut pidettyä edes A4 paperia käsieni välissä. En, vaikka taustalla olisi soinut He-Manin tunnari ja olisin saanut miljoona euroa puhtaana käteen ilman verottajan hellää huolenpitoa. Treeni siis toimi ja meni perille.

Fiilikseni näiden muutamien treenikertojen jälkeen ovat hyvät. Tässä on tullut paljon tietoa lyhyessä ajassa. Varsinkin oikein kyykkääminen pitää ottaa haltuun, vaikka se näyttääkin hieman tyrkyttämiseltä vankilan suihkussa. Mutta se on pakko, koska muuten selkä ei pysy suorana ja silloin juttu ei vain toimi. Tässä on myös tapahtunut semmoinen kehitysaskel, että löysä laardipömppö on pienentynyt alavatsan alueelta. Yksi tavoitteistani on kehittää vatsan seutu supersankarin vatsaksi ja vaikka tehot vielä uupuvatkin, niin visuaalinen puoli on jo ottamassa kehitysaskeleita.

Tämä video havainnollistaa oikeaoppista kyykkyyn menoa.

Loppuviikon vietän Pohjanmaalla ja jos säämies ei vastusta, niin perjantaina lähden hiihtämään. Niin tai näin, niin kuntoa täytyy kohottaa ja mieluusti käsiin kestävyyttä lisää. 

Mukavaa talvista viikkoa kaikille!
-Jaakko