keskiviikko 11. helmikuuta 2015

JALKATREENIÄ JA MIELIKUVITUSTRAKTOREITA!


Seurasin viime viikon esimerkkiäni aloittamalla treenit yhdeksältä maanantai aamuna. Tällä kertaa teimme jalkatreeniä monilla eri laitteilla. Valmentajani Markm ohjeisti minua jännittämään lihakset raudan palautusvaiheessa, vaikka vastus ei olisi kova. Silloin lihas kehittyy ja työstä on hyötyä. Painolastia ei ollut juuri mitään, mutta kuvittelin kelkassa olevan pari kappaletta Case Magnum 335 traktoria ja jännitin lihaksiani äärimmilleen.

Mielikuvitustraktoreiden hissaaminen oli kohtuullisen helppoa, kunnes Markm ehdotti, että lisätään lastia lennossa toistojen aikana. Yritin käyttää käänteistä psykologiaa ja kuvittelin Markmin lisäävän kelkkaan jotain pientä, joka ei toisi vastusta juuri lisää. ”- Kyllähän sinä tuonkin saat ylös, jos pari Caseakin nostat”, minä ajattelin. Omatoimisesta aivopesustani huolimatta homma kävi vaikeaksi ja viimeiset toistot menivät jalat täristen. Enää ei tarvinnut kuvitella mitään, koska traktoreiden sijasta kelkassa tuntui olevan kokonainen vuoristo. Voima alkoi loppua, rauta piti saada ylös ja tunsin kouristuksia lihaksissani.

”–Tämä on viimeinen”, valmentaja sanoi.
Kelkka nousee täristen ylös.
”–Valehtelin, yksi vielä!”, hän lisää.
”Perkeles!”, ärähdän minä ja yritän tykittää kaiken mitä minulla on jäljellä.

Koetin saada itseni palautumaan siirtyessäni seuraavalle treenipisteelle ja keho oli kuin myllyn läpi käyneenä. Seuraava harjoitus meni ihan reisille, koska en tuntenut jaloissa minkäänlaista otetta. En uskaltanut ottaa kunnon tukea apuvälineeseen ja en suorittanut liikettä oikein. Välillä unohdin jännittää lihaksia ja keskityin pelkästään liikerataan sekä toisinpäin. Pohjetreeni osoittautui myös haastavaksi, vaikka olin treenannut sitä jo ennakkoon. Omissa treeneissäni olin asettanut varpaat rullatun maton päälle ja siitä nostanut kantapäät ilmaan käsipunnukset kädessä. Kuntosalin laitteella tehdessäni haaste oli suurempi. Nyt kantapäät olivat tyhjän päällä ja siitä piti nostaa vartalo ylös varpaiden varaan. Voima hiipui ja jouduin pariin kertaan luovuttamaan. Tämäkin helpottuu ajan myötä, kun keho tottuu uusiin liikkeisiin ja voima lisääntyy.
 Ankara treeni päällä!

Jossain kohtaa katsoin kelloa ja huomasin treenien kestäneen lähes puolitoistatuntia. Itse oletin takana olevan vain jotain 30-40 minuuttia hikoilua, mutta aika lensi yllättäen nopeasti. Noh, olihan meillä hauskaa kaiken suorittamisen yhteydessä ja ajankulua ei vain huomannut.

Treenien lopuksi opin rullaamaan lihaksia auki. Olin aina ollut vähän epäileväinen kaikenmaailman pilates-/ foam rulliin, koska minulla ei ole ollut minkäänlaista kokemusta niistä. Syy skeptisyyteeni on nykyinen fitnesbuumi, joka on tuonut monenlaisia tuotteita markkinoille. Ja faktahan on se, että ihmiset ostavat vaikka kilon sontaa, jos se on vain paketoitu nätisti ja markkinoitu oikein.

Noh, tämän rullan kohdalla olin väärässä, koska se pirulainen toimi! Markm näytti minulle erilaisia tapoja rullata lihaksia auki. Triggeripisteet löytyivät melko nopeasti ja kivuliaasta itsehoidosta huolimatta rullaa oli kiva käyttää. Olen kärsinyt jäykistä hartioista melkein koko aikuisikäni. Kyyryasento on tullut tutuksi kitaran soitossa, pelaamisessa, tietokonetyöskentelyssä jne. Rintaranka rankaisee sitä, joka pöydän ääressä könyää. Tästäkin minua aikoinaan varoitettiin aloittaessani  käsikirjoitusopiskeluni Tampereen ammattikorkeakoulussa. Samoin minua varoitettiin edellisessä koulussani Pirkanmaan taitokeskuksessa. ”- Hiiri on vaarallinen työkalu!”, opettaja sanoi ja jumalauta niinhän se on. Sitä ei monikaan tajua ennen kuin alkaa tienaamaan leipäänsä tekemällä grafiikkaa tai muuta tietokoneen vaativaa työtä. Rullailu osoittautui niin tehokkaaksi, että nyt haluan semmoisen myös kotiini. Enkä aio ostaa mitään kevyttä rullaa, vaan kunnon mörssärin, jolla saan möyrittyä lihakset auki päivittäin.
Lihasten kipupisteiden metsästys.

Markm tosin lupasi, että treeni tuntuu takuulla lihaksissa rullailusta huolimatta ja oikeassa oli: Reidet ovat kuin tulessa ja samoin pakaralihakset. Pohkeissa vihloo vietävän paljon ja tiedän tehneeni niillä töitä. Odotan mielenkiinnolla millainen vuosi tästä tulee, koska tällainen itsensä haastaminen tuo takuulla tuloksia!

Täytyypä palautella kroppaa hiihtolenkillä, kun lunta vielä riittää.

Hyviä treenejä kaikille!


-Jaakko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.