Normaalisti olen pyhittänyt lauantain jollekin
aktiviteetille, mutta tänään päätin ottaa rennosti. Viime viikot ovat pitäneet
minut kiireisenä ja nyt päätin, että on aika olla hetken ilman seuraavaa
määränpäätä. Tänään olen ehtinyt antaa aikaani ihmisille, joka on yksi
tärkeimmistä asioista, mutta nykypäivinä jostain syystä se tuppaa jäämään pois.
Ja sehän on käsittämätöntä, että nykypäivän ihminen eristyy enemmän, vaikka
meillä on kännykät, sosiaaliset mediat jne.
Pari viikkoa sitten keskustelin pelimme
äänisuunnittelijan kanssa juuri tästä. Jotenkin kaikki nämä palvelut ovat
korvanneet perinteisen kanssakäymisen ja ihmisille riittää nykyään pelkästään
morjestaa toisiaan Facebookissat tms. Tänään heti aamusta luin artikkelin
perinteisestä autokauppiaasta, jonka mielestä internetin saisi räjäyttää ja hän
vielä toivoo sitä hartaasti. Juttu huvitti minua suuresti, mutta sitten tuumin
miten ihmiset passivoituvat sosiaalisesti. Esimerkiksi bussissa matkustaessa
noin 80% matkustajista tuijottaa älypuhelimiaan ja itse olen yksi heistä.
Onneksi itselle on tullut elämää ruudun ulkopuolellakin. Netissä on kiva turista keskustelupalstoilla, mutta oikeaa maailmaa ei voita mikään. Työni puolesta tapaan paljon ihmisiä ja on mukavaa sanoa käsipäivää kasvotusten. Pidän vahvasta ja itsevarmasta kädenpuristuksesta. Se kun kertoo jo aika paljon millaisen keskustelun tulen käymään. Löysä kädenpuristus antaa minulle usein kuvan löysästä ihmisestä sekä pitämättömistä lupauksista ja hyvin usein niin on ollutkin. Sanomattakin selvää, että tätä ei verkossa koe.
Myös salilla treenaamisen aloittaminen on tuonut uutta sosiaalisuutta elämääni. Nyt vielä sain asunnon, joka on lähellä työpaikkaani ja käyttämääni salia. Minusta on hienoa, että voin heti herättyäni loikkia salille ja sieltä työpaikalle. Tulen varmasti tänä vuonna tapaamaan paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja sitä mukaa kasvan ihmisenä oppien paljon uutta.
Luen tätä
kirjaa jo toista kertaa lyhyen ajan sisään. Tero, jos näet tämän, niin lupaan
palauttaa teoksen sinulle mahdollisimman nopeasti. :D
Tänään olen myös omistanut aikaa itselleni ja luen taas kirjaa markkinoinnista. Olen opiskellut markkinointia, joka on vuosien saatossa alkanut kiehtoa minua yhä enemmän. On hienoa katsella elokuvia tai rentoutua pelaamalla, mutta olen pohdiskelevaa ihmistyyppiä, joka tykkää oppia uusia asioita ja kehittää itseään jopa rentoutuessa. Siksi usein päädyn tutkimaan jotain itseäni kiehtovaa asiaa. Näin kävi myös painonpudotuksessa. Innostuin tutkimaan painonhallintaa niin paljon, että lopulta saavutin päämääräni. Ja tuo oppimäärä tulee tänä vuonna saamaan huiman jatko-osan, kun saan PT –koulutuksen BodyWorkersin sponsoriurheilijana.
Kun minut valittiin, en tarkalleen tiennyt mitä
paketti pitää sisällään, mutta nyt odotan tätä jaksoa innoissani. Tuleeko
minusta sitten personal trainer? Sitä en
tiedä, koska ammattini pyörii luovan liiketoiminnan ympärillä. Mutta opiskelu
kasvattaa ja auttaa laajentamaan perspektiiviä. Lisäksi tiettyjä juttuja voi
soveltaa vieraallakin kentällä ja niin minä olen aina toiminut. Se on
oikeastaan aina ollut yksi ässä hihassani; toteuttaa odottamaton. Ainakin tämä
kaikki vahvistaa sitä, etten tule enää lipsumaan sohvaperunoiden liigaan. Lisäksi tälläinen luo uusia kontakteja ihmisiin ja vähentää elämän passiivisuutta.
Motivaationi on jo nyt huipussaan, niin tällaisen koulutuksen jälkeen asiaa voi
luonnehtia Spinal Tap –leffan mukaisesti. ”Tämä menee yhteentoista.”
Minä jatkan nyt kirjan lukemista ja leppoisaa lauantai-iltaani. Huomenna hiihtämään vielä, kun lumet maassa lepäävät.
Rentoa lauantaita kaikille!
- Jaakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.