Minulla oli pieni
treenitauko, kun työni yrittäjänä toi paljon uusia tuulia ja samalla
järjestelin oman muuttoni. Eilen aamulla heräsin ensimmäistä kertaa uudesta
asunnostani ja huolimatta ankarasta kolmipäiväisestä muuttourakasta tunsin
itseni onnelliseksi sekä hyvin levänneeksi. Enää öisin tankkaavat rekat eivät
häirinneet untani ja nukuin onnistuneesti yli seitsemän tuntia sikeää unta.
Viimeksi tämä onnistui vaivoin korvatulppien kanssa.
Uudistuminen toi paljon virtaa ja aloitin heti täydellä vaihteella. Olin jo edellisenä päivänä suunnitellut salille menon heti aamutuimaan ja urheiluvaatteet oli pakattu putkikassiin valmiiksi. Kaivoin puurokattilan muuttolaatikosta, valmistin aamupalan, jonka jälkeen loikkasin kadulle. Uusi asuntoni on täydellisellä paikalla, koska punttisali on viiden minuutin kävelymatkan päässä ja samoin yritykseni toimitila.
Tänään treenailin ilman
valmentajaa, koska en ollut kiireiltäni ehtinyt miettimään yhteisiä aikatauluja.
Lisäksi olen treeneissä saanut todella paljon uutta informaatiota
treeniliikkeiden oikeaoppisista suoritustavoista. Joten tänään päätin muistella
oppimaani ja suoriutua yksin. Jalkojen treenaamisen jätin tietoisesti pois,
koska ne saivat tarpeeksi treeniä muuttourakan kourissa. Sen sijaan
harjoittelin mm. vinopenkistä nostamista, taljaa jne.
Ensin nostelin pelkällä tangolla ja koetin saada vartaloni lihakset jännitykseen. Salilla tunaroiminen ei ole keneltäkään pois, sillä jokainen aloittaa jostain ja aloittelijahan minä vielä olen. Otin itselleni kurinalaisen tavan takoa oppia perille. Kun unohdin jännittää lihakset, keskeytin sarjan, lepäsin ja aloitin uudestaan. Samoin tein, kun unohdin hengittää oikein. Sitten kun tämä alkoi sujua ja aloin laskea mielessäni toistoja, niin huomasin fokukseni karanneen ja vartalo ei ollut enää jännitettynä oikein. Löin itseäni sormille yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes sain homman sujumaan.
Ensin nostelin pelkällä tangolla ja koetin saada vartaloni lihakset jännitykseen. Salilla tunaroiminen ei ole keneltäkään pois, sillä jokainen aloittaa jostain ja aloittelijahan minä vielä olen. Otin itselleni kurinalaisen tavan takoa oppia perille. Kun unohdin jännittää lihakset, keskeytin sarjan, lepäsin ja aloitin uudestaan. Samoin tein, kun unohdin hengittää oikein. Sitten kun tämä alkoi sujua ja aloin laskea mielessäni toistoja, niin huomasin fokukseni karanneen ja vartalo ei ollut enää jännitettynä oikein. Löin itseäni sormille yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes sain homman sujumaan.
Käytin pieniä painomääriä,
että pystyin keskittymään tekniikkaan, mutta pyrin jokaisessa harjoitusmallissa
laskemaan painon hitaasti alas kuvitellen traktorilastin vastukseksi.
Esimerkiksi dippilaitteessa edellinen käyttäjä oli treenannut maksimilastilla,
mutta minä asensin koneeseen vaivaiset 35-50 kiloa. Ja loppua kohti voima alkoi
loppua käsistä, että raskaammalla treenaaminen minun kohdallani olisi ollut
vain onnetonta rimpuilua. En ottanut salille puhelinta ollenkaan mukaan, koska
halusin keskittyä täysin harjoituksiin. Tämä oli omaa aikaani eikä kenenkään
tarvitse tavoittaa minua aamu seitsemältä.
Ihan loppuun päätin vielä harjoitella kyykkyä, joka on ollut minulle äärimmäisen hankalaa jalkatreenin päätteeksi. Nyt jaloistani ei ollut veto pois ja koetin löytää tuntumaa tähän lajiin. Kävi lopulta niin, että aloin pitää tästä harjoituksesta erittäin paljon ja tuumin että kokeilen sitä useimminkin treenin kuin treenin päätteeksi. Tekemällähän nämä asiat oppii ja tämä on minulle haasteellista. Aamu salilla kului taas yllättävän nopeasti, kun lopuksi katsoin kelloa, joka käskytti minua siirtymään suihkun puolelle. Täytyy joskus kokeilla WFC:n saunaakin, mutta tänään otin pikaisen suihkun ja sitten liiketoiminnan pariin.
Tänään oli myös yhtiömme ensimmäinen päivä uusissa toimitiloissa ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Päivä oli siis yhtä seikkailua ja se huipentui IGDA –iltaan, jossa esittelimme yhtiömme kehittelemiä pelejä. Tämä oli itselleni elämäni ensimmäinen IGDA –ilta ja en tiennyt millaisella käytännöllä nämä kuviot ylipäätänsä toimii. Tuosta syystä minua hieman jännitti mennä yleisön eteen, vaikka minulla on paljon kokemusta monenlaisesta esiintymisestä. Uumoilin etukäteen, että esiintymiskielenä on englanti ja näinhän se lopulta olikin.
Ratkaisin
jännitykseni itselleni tutulla huumorilla, joten puheenvuoroni aikana suustani
lensi seuraava lause. ”We are from Southern Ostrobothnia where knife fight are
usual and we love violence!” Näin pohjalainen stereotypia sai siis uuden
vahvistuksen ja samalla se auttoi minua suoriutumaan tästä uudenlaisesta
tilanteesta. Yleisö piti näkemästään ja siirryimme pöytään, jossa pelimme oli
nähtävillä. Tapasimme illan aikana paljon uusia ihmisiä, jotka tulivat
reippaasti keskustelemaan kanssamme ja saimme uusia ystäviä.
Vauhdikkaasta illasta
huolimatta heräsin varhain ja otin osaa mielenkiintoiseen luentoon
liiketaloudesta ja työpäivä sujui muutenkin miellyttävästi. Täytyy myöntää,
että elämäntaparemonttini jälkeen kunto on parantunut paljon. Vanha minäni ei
olisi ikinä noussut aamuvarhain salille, tehnyt töitä pitkän päivän, esiintynyt
yleisölle illalla ja pitänyt tuote-esittelyä yömyöhään. Elämäni on kokenut
huiman parannuksen, johon olen todella tyytyväinen.
Nyt aion keskittyä asuntoni järjestelyyn, mutta luulen, että heitän valmentajalle jossain kohtaa tiedustelua aikatauluista ja mahdollisuudesta käydä yhdessä salilla. Sitä ennen saatan tehdä vielä lisää laiskan läksyjä käyden tekniikoita itsekseni läpi.
Erinomaista maaliskuun
alkua kaikille!
- Jaakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.