Tänä aamuna reippailin salille normaalisti taas aamu seitsemältä.
Tultuani pukuhuoneesta BodyWorkers –valmentaja Markm Metsälä odotti minua jälleen
salin kahviossa ja heti kättelyssä hän sanoi, ettei tänään tarvita normaalia
treeniohjelmaani. Sen sijaan tekisimme selkätreeniä ja sen jälkeen kuntotestin,
jossa joutuisin todella lujille. Näin siis lähti käyntiin minun ja valmentajani
perjantai kolmastoista, yllätysten päivä.
Alkuun tykitimme lapoihin liikettä alasoutulaitteella. Koetin
kiskoa olkapäilläni kahvoja taaksepäin ja puristaa lapojani yhteen. Koin haasteeksi
tässä enemmän käsivarsieni ja otteen väsymisen kuin selän. Tätä kuulemma
tapahtuu yleisesti aina alussa, kunnes systeemi tulee enemmän tutuksi. Valmentajani
sanoi minulle, että jos hän laittaisi lyijykynän lapojeni väliin, niin sen ei
saisi pudota. Niin tiukasti minun pitäisi saada lapani puristettua. Näin
kuulemma tulee tapahtumaan ajan kanssa kehityksen edetessä. Teimme treeniä
kokonaiset sarjat ja sitten siirryimme tekemään kajakkisoutua.
Alasoutulaitteella sain tehdä töitä tosissaan. |
Alasoutulaitteen sarjojen väleissä jännitin selän ja puristin lapojani yhteen |
Kädet täysin suorana ja vain
olkapäät vetää takaisin.
|
Kajakkisoudussa pidin ryhdin suorana ja pyrin melomaan rinta
pystyssä kuin iso ylpeä intiaani konsanaan. Tätä olimme tehneet aikaisemminkin,
mutta minulla oli vielä vaikeuksia saada liike puhtaasti onnistumaan. Vielä en
siis saanut ylennystäni intiaanipäälliköksi, vaan täytyy vain treenata tätäkin
lajia kurinalaisesti lisää.
Tästä siirryimme pull down –laitteelle treenaamaan olkapäitä ja
kylkeä. (En muista tämän laitteen nimeä ihan varmasti, koska pian tämän jälkeen
jouduin kunnon rääkkiin.) Tässä laitteessa valmentaja kehotti minua laittamaan
käteni kahvojen yli, koska kädet eivät tässä voimaa käytä, vaan muut lihakset
tekevät työn. Homma tapahtui suhteellisen helposti alkuun, mutta jossain kohtaa
ojentajassa alkoi tuntua. Tämän jälkeen teimme kuminauhalla muutamia taaksepäin
vetoja. Sain jopa ryhtini suoraksi alun töppäilyjen jälkeen ja keskityin
kurittamaan selkääni töihin.
”Pull down” –laitteella
koetin unohtaa käteni ja keskittää voiman täysin muihin lihaksiin.
|
Kuminauha on
tehokastreeniväline ja siitä on iloa monessa erilaisessa harjoituksessa.
|
Ryhtiä ja vetoja taakse!
|
Tämän jälkeen koittikin sitten se yllätys, nimittäin kuntotesti.
Testissä minun kuului suorittaa tietty määrä liikkeitä ja lopussa katsottaisiin
kauanko aikaa testin tekemiseen kului. Ensin harjoittelimme liikkeet yksi kerrallaan
läpi ja sitten aloitimme. Valmentaja oli määrännyt minulle kolmen kilon
käsipainot testiin ja niissä riitti ihan tarpeeksi vastusta tähän hommaan.
Testissä minun kuului muun muassa askeltaa eteenpäin kumartaa,
astua takaisin ja astua toisella jalalla tehden saman kumarruksen.
Kumarruksissa käsipainot piti osua lattiaan. Sitten minun kuului nyrkkeillä
käsipainoilla vuoron perään vasemmalle, sekä oikealle ja suoraa eteeni. Monia
erilaisia variaatioita näistä toistettiin ja koetin tehdä ne niin nopeasti kuin
pystyin. Tämä olisi kuulunut tehdä räjähtävällä tempolla ja minä yritin pärjätä
koko testin niin nopeasti kuin vain pystyin. Olisin voinut pinnistää varmaan
vielä lisää tehoja tähän, mutta en paljoa.
Testi päättyi pirulliseen punnerrukseen. Minun piti punnertaa
kerran ja sitten pamahtaa pystyyn ja hypätä ilmaan. Näitä punnerruksia ja
hyppyjä oli vain kymmenen kappaletta, mutta jo viidennen kohdalla joudun
ottamaan ylimääräistä tukea noustessani pystyyn. Tein sarjan loppuun, jonka
jälkeen putosin istumaan hikisenä ja hengästyneenä. Päässäni jyskytti ja tuntui
kuin olisin juossut Pohjanmaalta Tampereelle ja takaisin. Fiilikseni oli tuosta
huolimatta hyväntuulinen ja valmentajani kysyi:
”–Onko perse ja jalat kipeenä?”
”–Ei ole.”, minä vastasin.
”No huomenna on.”, hän sanoi hymyillen.
Kuntotestini otti kolmetoista minuuttia ja risat. Se kuuluisi
pystyä suorittamaan kuulemma alle kymmenessä minuutissa. Lisäksi testejä
pitäisi pystyä tekemään yhteensä neljä putkeen ja minä olin tehnyt tässä vain
yhden. Neljän testin tekeminen on kuulemma niin rankkaa, että sinä päivänä ei
sitten tarvitse kuulemma muuta tehdä ja minä uskon sen sovinnolla!
Pian tämän jälkeen lähdin pukukoppiin ja siellä suihkuun
valmistautuessani huomasin miten jalkani alkoivat tärisemään kumartuessani
treenilaukkuani kohti. Olin kuluttanut itseni täysin loppuun ja huomasin sen
vasta nyt. Huomiseksi olen lupautunut lähtemään seuraksi kävelylenkille erään
tytön kanssa ja nyt mietin, että miten mahtaa käydä, kun pakarani ovat edelleen
kuin tulessa. Koetan venytellä vielä ennen nukkumaan menoa, mutta veikkaan,
että huomenna minusta saa lenkkikaveriksi miehen, joka kävelee kuin
Frankensteinin hirviö. Vain pultit kaulasta puuttuu!
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.