AAMUHYYTELÖÄ!

Eilen palasin salille valmentajan kanssa, kuten viime viikolla olimme sopineet. Pääsin WFC:n ovesta seitsemältä sisään ja valmentajani odotti minua kuntosalin kahviossa. Tempaisin treenivaatteet päälle ja lämmittelin soutulaitteella tapani mukaan.

Aloitimme ristikkäistaljalla, jonka omaksuminen oli minulle suhteellisen helppoa. Hieman piti sisäistää, että sain työn menemään rintalihakseen, mutta se oli onneksi pian hallussa. Tämän kanssa vaihtelimme vinopenkkiä, jota olin treenannut myös omissa laiskanläksyissäni. Valmentajan kanssa treenaaminen on huomattavasti tehokkaampaa kuin omillaan, koska ei tarvitse ihmetellä yksin. Palautteen saa heti ja opastuksen avulla virheet korjataan välittömästi.

Nostelin aluksi pelkällä tangolla ja sitten lisäsimme viisikiloiset levyt tankoon. Teimme toistoja ja lisäsimme taas painoja. Aina toistojen väleissä tein ristikkäistaljaa, josta palasin vinopenkkiin painoja lisäten. Parhaiten mieleen jäi nyt pumppaamisen tyyli. Valmentaja kehotti minua kuvittelemaan itseni hydrauliseksi nosturiksi, joka hitaasti laskee vastuksen alas ja sitten hieman nopeammin palauttaa sen ylös. Liikkeen ei saanut pysähtyä, vaan sen piti olla jatkuvaa.

 
Vinopenkki lopetettiin eräänlaiseen survivor haasteeseen. Pumppasin niin monta toistoa kuin vain kykenin ja sitten tehon loppuessa minä jäin tangon alle. Siitä valmentaja jeesasi tangon paikoilleen. Tässähän minulle ei voinut tapahtua mitään, koska varmistaja oli mukana. Tuon jälkeen painoa vähennettiin ja sama uusiksi. Tanko tuntui heti kevyemmältä ja tein toistoja niin paljon kuin paukkuja riitti. Vaikka tanko keveni, niin itse suoritus säilyi haastavana. Ristikkäistaljan lopussa tuli myös pieni haaste, kun valmentaja käski suoristaa kädet ja se ei mennyt ihan putkeen. Mitä kauemmas yritin viedä käsiäni, sitä raskaammalta juttu tuntui ja en saanut käsiäni yhteen. Mutta mitään ei saa ilmaiseksi! Kaltaiselleni pulkannarulle tässä onnistuminen olisi ollutkin kuin ilmainen lounas. Joka kerta salilla käydessäni lisään tavoitelistaani uusia haasteita, jotka eivät nyt vielä suju, mutta määrätietoisella harjoittelulla muutaman kuukauden päästä kyllä. 

Siirryimme Pec Decin pariin, jossa kevyen painolastin nostaminen tuntui heviltä touhulta jo alla olevan treenin ansiosta. Pec Decin rinnalla tein penkkiä käsipainoilla, joka myös tuntui raskaalta kaiken muun vääntämisen yhteydessä. Ennen BodyWorkerssia olin treenannut keittiön penkillä 5kg, 10kg, 15kg ja 20kg käsipainoilla. Nyt koin taisteluksi nostella 14kg käsipainoja ja nostin niitä hampaat irvessä niin tosissaan kuin vain voi. Sitten salin radiosta tuli joku pirun hiivasieni –mainos. Minä yritin vakavissani treenata ja radio kuuluttaa jotain, jolle meikäläinen repeää nauramaan. Valmentajakin totesi, että nappikuulokkeet korvissa treenaaminen auttaa keskittymään paremmin treeniin, eikä huomio karkaa ympäristöön. Tuosta huolimatta treeni oli erittäin tehokas. Yrittäessäni punnertaa Pec Decin ja penkin jälkeen penkkiä vasten; voima loppui kesken. Olin tulla turvalleni ja otin jalalla nopeasti vastaan.

Keskittyneesti rauhassa ylös!

Perillä tiukasti yhteen puristus!

Sitten hitaasti jarruttaen takaisin!

 Vipunosto nojasta sujui taas paljon paremmin. Tein pienillä painoilla ja koetin pitää käsien asennon samana ja liikkeen tasaisena. Teimme taas vaihteluja tämän ja pystypunnerruslaitteen välillä. Jälkimmäisen kohdalla minulla alkuun irtosi nostot liian ylös sen sijaan, että olisin jättänyt käteni lukitsematta. Taas sama hydrauliikkanosturi metodi käyttöön. Toistot jatkuvaa liikettä, jossa hidas palautus ja reippaampi pumppaus ylös niin että kädet ei lukitu. Lopulta olin niin puhki, että niiden pienten käsipainojenkin kanssa sai tehdä työtä aivan tosissaan vipunostoja tehdessä.

Vipunostoa nojasta. Näyttää kevyeltä, mutta ei lopuksi ollut.

Ilmeeni todentaa edellisen kuvan väittämän.

Lopulta päädyin tekemään dippiä istuen. Ensimmäinen toisto sujui ongelmitta, koska siinähän minä menin kyykkyyn vain kerran ja palasin sen jälkeen istumaan. Sitten toinen toisto sisälsi kaksi dippausta putkeen, joiden jälkeen palasin istumaan. Kolmas kerta samalla idealla; kolme dippausta ja niin edelleen. Juttu sujui melko helposti, kunnes kuudennen tai seitsemännen kohdalla aloin tuumia, että tämähän yltyy heviksi. Voin vakuuttaa, että perseeni palasi istumaan salamaa nopeammin aina viimeisen toiston jälkeen. Kymmenes kerta ja sitten loppuun niin monta toistoa kuin käsistä vain irtoaa. Olin totaalisen poikki tämän suorituksen jälkeen.

Teimme vielä loppuun vähän kardioita  ja mennessäni lattialle käteni antoi periksi. Yleensä lattialle istuessa otan kädellä lattiasta tukea, mutta nyt tunsin ojentajan sanovan: ”– Nobody home!”. Treeni oli todellakin mennyt juuri niihin lihaksiin mitä pyrimme treenaamaan ja seitsemän tunnin unien jälkeen nuo kyseiset lihakset muistuttavat tätä kirjoittaessa, että eilinen ei ollut mielikuvitusta. Eilen treenin päätteeksi käteni olivat aamulla sekoitettua hyytelöä ja tänä aamuna kuin uunissa paisuvaa leipää.

Eilinen sujui muuten virkeällä mielellä todella hyvin töitä tehdessä. Sain kutsun toiselle pelistudiolle tutustumaan heidän toimintaansa ja myös muita mielenkiintoisia kontakteja tuli luotua pitkin päivää. Kesken työpäivää huomasin, että eilen oli ollut valmentajani syntymäpäivä ja en ollut tietoinen koko asiasta treenien aikana.

Näin jälkeenpäin: Hyvää syntymäpäivää!

-Jaakko