TÄYTTÄ TYKITYSTÄ!

Kansainvälisille pelimarkkinoille tähtäävällä yrittäjällä ja saliurheilijalla ei ainakaan ole tylsää. Nimittäin kulunut koko viime viikko oli täynnä toimintaa, niin että ehdin vasta sunnuntaina hengähtää. Arkeni sujui suhteellisen normaalisti, kun aamuisin normaaliin tapaani täräytin salille ja opettelin valmentajan minulle näyttämiä tekniikoita. Sitten taas loppupäivät kuluivat studiolla, missä tykitimme poikien kanssa peliämme ja sen liiketoimintaa eteenpäin. Perjantaina vielä täytin vuosia, jonka kunniaksi ehdin saunoa ja grillata hyvien ystävien seurassa. Näitä pippaloita en kumminkaan voinut jatkaa pikkutunneille, koska seuraavana aamuna minulla oli tärkeää menoa.

Lauantaina nimittäin alkoi elämäni mitä luultavammin käänteentekevin päivä, nimittäin BodyWorkersin personal trainer –koulutus. Luennolla käytiin läpi kaikkea mielenkiintoista, kuten kestävyyden eri jakoluokat ja miten niitä mitataan. Tein paljon muistiinpanoja ja kuuntelin huolella. Nämä asiat kun pitää suorittaa tentissä, niin parempi laittaa asiat aivojen parhaiten järjestyksessä oleviin lokeroihin. BodyWorkers jätkien tietomäärä kaikesta treenaamiseen liittyvästä on valtava ja sen tiesin jo entuudestaan. Tässä pääsin todistamaan sen myös kulissien takana ja mikä parasta oppimaan itse.

 
Luennon aikana aloin tuumimaan miten hyödyntää kaikkea tätä omassa harjoittelussani. Vuoden vaihteeseen asti olin ollut noviisi paskiainen, jonka oli täytynyt käyttää netin sekalaisia sekä ristiriitaisia lähteitä ja suoriutua mutu tuntumalla. Treenatessani valmentajani kanssa olen oppinut treeniliikkeistä sekä niiden suorituksesta, mutta nyt joudun miettimään, miten opettaisin asiat muille itse.  Se on kaikkein paras tapa oppia, koska opettaja oppii aina enemmän kuin itse oppilas. Tajusin, että tämä juttu tulee viemään oman harjoitteluni vielä niin pitkälle, että en sitä vielä tässä kohtaa edes kykene ymmärtämään.

Lounastauolla satuin vilkaisemaan sähköpostini ja huomasin saaneeni viestin Ilta-Lehdeltä. Elämäntapamuutos tarinani oli julkaistu Viikon laihduttaja –osiossa. Sitten huomasin saaneeni paljon viestejä Facebookin kautta ystäviltäni sekä kanssatreenaajilta. Vuoden takainen laihdutusurakkani sai paljon kannustusta myös Ilta-Lehden lukijoilta, mikä tuntui mukavalta ja antoi virtaa myös nykyiselle projektilleni. Positiivisen hämmennyksen aiheuttaneen yllätyksen jälkeen jatkoimme luentoa  ja välillä teimme ryhminä erinäisiä pohdintaharjoituksia. Totta puhuen en tiennyt ihan tarkalleen millaista odotin personal trainer –koulutukselta. Suhtauduin siihen aina melko ennakkoluulottomasti. Eräs toinen sponsoriurheilija sanoi, että aika kului yllättävän nopeasti ja olen täsmälleen samaa mieltä. Asia oli äärimmäisen mielenkiintoista ja se haastoi minut täysin uudella tavalla. Tästä tulee varmasti elämäni yksi ihmistä kasvattavammista kokemuksista.

Myöhemmin päivällä huomasin juttuni Ilta-Lehdessä olleen päivänluetuimpien joukossa. Eikä ihme, sillä sivulla olevan lähteen mukaan sitä oli silloin jaettu 1300 kertaa. Kiitos siis kaikille kannustajille vielä kerran. Klikkaamalla tekstiä pääset lukemaan jutun Ilta-Lehden sivuille.

Maanantaina suuntasin taas salille ja avasin lihaksistoa rullaamalla pitkään ja tekemällä lämmittelyn soutu- ja crosstrainerlaitteilla. Koetin muistella valmentajan antamia ohjeita ja suorittaa harjoitukset mahdollisimman oikeaoppisesti. Se, että laitoin kolmen kuukauden tavoitteekseni oppia tekniikat, ei ollut mitenkään tyhmä temppu, koska koen vieläkin haasteita tehdä harjoitukset oikein. Onneksi seuraavana päivänä oli taas treenipäivä valmentajan kanssa ja sain opastusta näihin asioihin.

 
Niin hölmöltä kuin se tuntuukin, niin minä en vieläkään piru vie osaa nostaa penkistä oikein ja se on monen asian summa: Lavat kiinni penkkiin, jalat tiukasti kiinni lattiaan, rinta pystyyn, koko vartalo jännitykseen, käden asento oikea, kerätä happea, rauhallinen irrotus, asennon tsekkaus, kunnolla happea, laskea tanko rauhassa rintaan, nostaa tanko ylös, mutta ei lukita käsiä suoraksi, vaan kerätä happea pikaisesti ja lähteä laskeutumaan taas hitaasti alas. Aina välillä toistot sujuivat ihan ok, mutta sitten taas unohdin jonkin osa-alueista. Markku on todella hyvä valmentaja, koska hänellä riittää kärsivällisyyttä näyttää asiat ja kannustaa tekemään asiat oikein. Itse taas taidan olla vielä turhan kärsimätön, koska haluaisin tehdä heti oikein. Teimme normi penkillä muutamia sarjoja ja sitten siirryimme tutumpaan vinopenkkiin. Tarkistin asentoani ja sitten huomasin valmentajan hymyilevän.

”–Ok, nyt jokin menee päin helvettiä.”, minä sanoin.

”–Sä huomaat sen sitten.”, hän sanoi ja jatkoi hymyilyään.

Nostin tangon ja huomasin. Jeah, olin itse vinosti vinossa penkissä. Ne lavat täytyy keskittää penkkiin kiinni ja jaloilla puskea ryhtiä asentoon. Saimme jutun kumminkin toimimaan ja teimme väsytykseen asti toistoja, että en jaksanut nostaa tankoa enää ylös. Tämän jälkeen vähensimme painoja ja otimme uuden sarjan heti perään aina siihen saakka, kunnes tein sarjan piippuun saakka pelkällä tyhjällä tangolla.

Painuimme peck deckille tekemään muutamat sarjat, jotka olivat työläitä penkin ja vinopenkin jälkeen. Ojentajapunnerrus sujui kaiken tämän jälkeen helpommin. Teimmekin sen kaverina hauiskääntöä taljassa. Kyynärpäiden pitäminen paikoillaan oli näissä suurin haaste. Näiden jälkeen otimme vielä käsipainoilla muutamat harjoitteet. Kädet joutuivat näissä vielä tiukalle, vaikka painot eivät olleet mitenkään suuria. Tangolla tehtävä rannekääntö oli itselleni jo tuttua tavaraa, minkä veljeni joskus näytti minulle. Nyt valmentajani näytti sen ja opetti vielä oman versionsa mikä tehtiin seisten. Luulin jo tässä olleen kaikki, mutta sitten tuli vielä vatsojen tekoa.

Hauiskääntöä taljassa.

Jonka kaverina myös ojentaja -liike.

Asetuin istumaan matolle ja valmentaja istui minua vastapäätä penkillä. Minun piti puristaa jalkani hänen jalkaansa kiinni, nostaa käteni ylös ja kallistua taaksepäin noin 45 astetta. Siinä sitten piti pysyä niin kauan kuin vain mahdollista. Koko vartaloni tärisi, kun koetin pysyä tässä asennossa. Jossain kohtaa paukut loppuivat ja annoin periksi. Pienen levon jälkeen otimme uudestaan ja päätin tehdä pienen jekun. Ristin nilkkani hänen jalkansa taakse, jolloin minulla oli selkeä ankkuri. Tämä ei mennyt läpi. Sillä hän vilkaisi todella nopeasti alaspäin.

”– Mitä…? Jalat pois rististä!”, hän huudahti.

”– Hähä…”, minä virnistin.

”– Ajattelinkin, kun puristusvoima kummasti lisääntyi.”, hän naurahti.

Vatsalihakset huutavat armoa ja minä pyydän niitä kestämään vielä hetken sekä vähän päälle.

Asetin jalkani oikeaoppisesti ja sinnittelin 45:n asteen kulmassa niin kauan, kunnes paukut loppuivat taas. Sitten otettiin vielä toinen laji, jonka olin aiemmin nähnyt BodyWorkersin Youtube –kanavalta. Videolla valmentajani itse tekee sitoutsin ja vielä lisäksi kiertää kyseisellä liikkeellä ympäri. Nähdessäni kyseisen videon ensimmäistä kertaa, olin vaikuttunut miten ketterästi ja räjähtävästi iso mies liikkui. Omalle kohdalleni olin tuuminut, että tämä on grande finale, jonka opin sitten, kun olen pidemmällä harjoituksissani, mutta se tulikin nyt. ”Perkeles.”, minä tuumin mielessäni. Olen täysin puhki ja nyt pitäisi pystyä tekemään tämä ja minua kömpelömpää sankaria saa hakea. Juttu ei lopuksi ollut mitenkään vaikea mieltää, mutta se käännähtely ympäriinsä räjähtävällä voimalla oli haaste, johon en kyennyt vastaamaan. Tein liikettä kunnes väsähdin ja valmentaja vaati minulta lisää, niin kuin hyvän valmentajan kuuluukin. Asetin itselleni tavoitteen ja sanoin sen hänelle.

”–Ok, viisi potkua kummallakin jalalla.”, minä tuumin ja päätin toteuttaa sen maksoi mitä maksoi.

”–Antaa mennä sitten!”, valmentaja komensi ja sitten mentiin.

Annoin mennä niin hyvin kuin vain pystyin ja olin saavuttamassa tavoitettani. Sitten valmentajani sanoi:

 
”–Anna mennä vain!”

”–Helvetti!”, minä tuumin ja päätin jatkaa tavoitteen yli, jos onnistuisin tekemään vielä toiset 2 x 5.

 
Mutta kunto vain loppui kesken, heti kun olin potkaissut molemmilla jaloilla kerran lisää. Putosin perseelleni istumaan raskaasti hengästyneenä. Hetken jälkeen koetin vielä kevyempää versiota sitoutsista, joka meni ihan reisille, koska teho oli loppu. Kovasta rasituksesta huolimatta pidin enemmän räjähtävämmästä versiosta. Pidin tätä liikettä itselleni mahdottomana, mutta päätin, että tulen tekemään sen vielä täydellisesti räjähtävästi. Nyt kun mielikuvana ollut haaste on selätetty, niin loppu tulee sujumaan tulevien harjoitusten myötä. Luvataan tässä nyt, että tulevana kesänä tulen laittamaan tänne videon, jossa hoidan tämän liikkeen kunnialla kotiin.

Tuossa yllä minä teen ensimmäistä sarjaani sitouts liikeellä.

Valmentajani näyttää BodyWorkersin omalla Youtube -kanavalla miten se tehdään. Tässä Markku tosin tekee liikkeen vielä kiertämällä ympäri. Tähän itsekin pyrin.

Tsekkasimme vielä dippilaitteella erään minua askarruttaneen kysymyksen ja opin miten kyseisellä laitteella tehdään ojennus oikein. Minulla oli paukut jo loppu, mutta kokeilin vielä tehdä, kun kerran opin paikanpäällä sain. Valmentaja otti minusta vielä kuvan itse dippidekillä. Olkoon tuo vertailukuvana, että kuluvan vuoden aikana näkee mistä tässä oikein on lähdetty liikkeelle.

Ilme ja Niagaran tavoin virtaava hiki kertoo ankarasta treenistä.

Matkalla töihin tunsin vatsalihasteni olevan kuin tulessa. Kadulla kävely tuntui todella rankalta lajilta tämän jälkeen. Räpäskää tuli päin naamaa ja sen takia olisin halunnut painaa päätäni alaspäin, mutta kirkuvat vatsalihakset käskivät olla ryhdikkäästi pystyssä. Tiistain työpäivä olikin sitten ennätyspitkä, kun koko tiimimme teki 13-tuntisen päivän toimistossa. Kesken työskentelyn huomasin etsiväni toimistotuolin selkänojaa lavoillani. Olin iskostanut mieleeni penkkipunnerruksen, jossa lavat piti olla kiinni penkissä. Samaa tein myös eilen, kun olin kuuntelemassa luentoa. Istuin stagen edessä tuolissa ja asettelin olkapäitäni taakse ja yritin puristaa tuolin selkänojaa lavoillani. Eiköhän tämä urakointi tuo kehitystä tullessaan tavalla tai toisella.

Pääsiäinen tekee tuloaan, niin tässä salin aikataulut pyhiksi olkaa hyvä. :)

Hyvää pääsiäistä kaikille!

-Jaakko