HYVÄT ASIAT EIVÄT TULE ILMAISEKSI!

Eilen aamulla palasin salille kuukauden tauon jälkeen.

Tauko oli monesta syystä, joista ensimmäinen oli erään kiusallisen lihaksen oireilu. ”Serratus posterior inferior trigger point” löytyy selän puolelta lapojen alapuolelta. Kyseinen lihas on ollut minulla ongelmana jo teini-ikäisestä lähtien. Ongelmaa ei ole juuri koskaan paikallistettu, koska lääkärit ovat aina puhuneet ympäripyöreästi rintarangan oireilusta. Tampereen Selkäkeskuksessa asiaan osattiin pureutua ja lopulta fysioterapeutti nimesi hankalan lihaksen. Pöytätyöskentelyni oli myös luonut lukkoja rintaan, jotka avattiin saman käsittelyn ohella. Tästä seurasi se, että pystyin menemään kyykkyyn rinta pystyssä, kuten valmentaja on aina treeneissä ohjeistanut.

Salitaukoa pidin myös kovan flunssan takia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olin aikeissani palata salille jo viime viikolla, mutta koin uupumusta ja päätin keskittää energiani työhöni. Olin jo aikaisemmin aloittanut valmistautumaan kuntoiluun käymällä lenkillä ja tuumasin kokeilevani Pyynikin lenkkipolkua, mitä monet olivat suositelleet. Lenkkipolku oli mahtava! On käsittämätöntä, että Tampereen keskustan lähellä on sellainen paikka, joka tempaisee täysin erilaiseen ympäristöön. Totesin eräälle ystävälleni, että se on kuin ulkomaille menisi. Mindflip tulee siinä, kun ensin loikkaan kadulle autojen sekaan ja sitten noin vartin päästä nousen rinnettä ylös ihaillen järvimaisemaa.

Tampereen keskustasta ei tarvitse kauas mennä, kun on tälläinen näkymä edessä.

Pyynikin portaat eivät vastaa Pispalan portaita, mutta kyllä näissäkin sykettä saa kohotettua.

Kaikki tämä sairastelu ja työnteko johti siihen, että en huomannut ajan kulumista. Yhtäkkiä päätin katsoa kalenterista, että milloin se meidän BodyWorkers –tapaaminen olikaan. Sitten huomasin, että siihen oli enää vain viikko ja risat jäljellä! Oli viikko aikaa opetella ihmiskehon lihakset latinaksi ja niiden tehtävät. Kirosin tilannetta ja asiaa ei helpottanut, että en ollut päässyt edellisestä kokeesta läpi (jonka uusinta on vielä edessä). Päätin kumminkin yrittää ja aloin piirtämään ihmisenkuvia ja nimeämään lihaksia. Välillä käytin mielikuvitusta ja piirsin supersankareita ja nimesin niiden lihaksia. Luin anatomian koealueen ääninauhalle, jota kuuntelin lenkillä, töissä ja kotona kotitöissä esim. tiskatessa. Päätin, että jos en pääsisi testistä läpi, niin se ei johtuisi yrittämisen puutteesta. Samalla tavalla paneuduin myös työssäni, kun piti opetella pitch –puhe ulkoa yhdessä illassa. Luin alueen läpi monta kertaa ja pistin mieleeni millaisen kuvan kohdassa piti sanoa mitäkin.

Opettelemani puhe. Jokainen kynällä piirretty viiva vastaa yhtä toistoa.

Ja sitten sama käytännössä yleisön edessä.

 

Koealue oli onneksi vain puolet anatomian alueesta ja pääsin siitä läpi. Nyt seuraavaksi on edessä ensimmäisen kokeen uusiminen ja loput anatomia-alueesta. Joku kuuntelee lenkillä musiikkia, niin minä kuuntelen itseäni puhumassa verenkiertoelimistöstä tai keuhkotuuletuksesta. Hyvät asiat eivät tule ilmaiseksi!

Piirtämäni He-Man ja lihasten opettelua.

Viime hetken kokeeseen valmistautumista.

   

Itse salille paluu oli mukavaa. Katsoimme valmentajan kanssa tekniikkaa läpi ja pääsin lopultakin kiinni kulmasoutuun, miten se pitää tehdä oikein. Kokeilimme siitä myös eräänlaista penkkiversiota. Treenasimme myös leuanvetoa erilaisilla tavoilla ja omaksuin monia käteviä tapoja treenata leuanvedon suorittavia lihaksia. Eräs niistä oli jalalla kevyesti avustaminen, niin että toistot tulisi tehtyä. Kävimme myös mentaalista puolta läpi, koska sairasloman aikana olin kokenut meneväni alamäkeen kropan tavoitteiden puolesta. Rehellisesti sanottuna syynä on LAARDIPEIKKO, joka houkuttelee minua karkkikauppaan! Kotona en niinkään ole kokenut karkinhimoa, mutta työpaikalla kyllä. Valmentaja vinkkasi lehtikaali -sipsit, jotka ovat kevyempää naposteltavaa. 

Treenin päätteeksi päätimme tehdä testin kuntoni puolesta. Valmentaja kehotti hakemaan 3-4 kiloiset käsipainot ja minä valitsin neloset. Kävimme liikkeet ensin läpi ja sitten laitettiin kello käyntiin. Suoritin käsipaino matrixin, joka oli monen liikkeen yhdistelmä. Aikaa meni noin 11 minuuttia ja sen jälkeen tipahdin lattialle. Tämän samaisen testin olin tehnyt 13.3. ja silloin kirjoitin siitä tännekin. Tuolloin aikaa meni 13 minuuttia ja suoritin testin kolmen kilon käsipainoilla. Lisäksi nyt en kokenut jaloissa samanlaista tärinää kuin noin kolme kuukautta sitten. Sairastelusta ja mielessä asustavasta Laardipeikosta huolimatta tilanteeni ei ollut mennyt huonompaan suuntaan. Se kaikki on vain ihmismielestä kiinni, vaikka kehitystä tapahtuu koko ajan.

Tänä kesänä aion nauttia kehityksestä Pyynikin poluilla ja kuntosalilla. Vielä kun saan fillarini tänne Pirkanmaalle, niin voin aiheuttaa pahennusta törttöilemällä liikenteessä.

Erinomaista kesänalkua kaikille!

- Jaakko