KESKIVARTALON TULI!

Tässä on nyt jonkin aikaa treenattu Bodyworkersin lipun alla ja treenien seuraavan askeleen hetki koittaa pian.  Ohjelma tulee valmentajani mukaan tiukentumaan, mutta sitä ennen tarkastellaan kehitystä ja liikkeiden sisäistämistä. Pyysin valmentajaltani tarkastelua erityisesti kyykyn suhteen, että voimme jatkaa turvallisin mielin eteenpäin. Ongelmanani on ollut jalan liikkuvuus, joka estää voiman purkamisen suoritukseen. Toinen ongelma on ollut viimeisten toistojen aikana tapahtuminen kumartuminen, joka aiheuttaa tarpeetonta riskiä selän välilevylle. Näitä asioita pyrimme korjaamaan tänään.

Tämä oli hyvä päivä suurta keskittymistä vaativille asioille, koska salilla sai olla äärimmäisen rauhassa. Tänä aamuna seitsemältä ei ollut juuri ketään paikalla, ainoastaan muutamat vakioharrastajat. Ennen oman treenin aloitusta avustin erästä salilla tutuksi tullutta treenaajaa penkkipunnerruksessa varmistamalla, että viimeinen toisto tulee ylös. On mukavaa olla avuksi, koska usein olen sitä myös itse pyytänyt.

Valmentajani saapuessa aloitimme tarkastamalla jalkojen asentoa, joiden jälkeen teimme muutamia harjoituksia pelkällä tangolla. Pian ensimmäisten kyykkyjen jälkeen vaihdoimme tangon paikkaa high-barista lower-bar –asemaan. Tällä pyrimme muun muassa estämään kumartumista. Lisäksi lower barissa tangosta pääsee helpommin eroon mahdollisen paniikin tms. iskiessä ja tangon voi vain pudottaa taakse. Hevostallisäännön mukaan, myös kyykkääjän takana ei parane kulkea.

Kuten viimeksi kirjoittelin, niin alas laskeutuminen on ollut hankalaa. Oma pelko siitä, että miten alas mies oikein voi mennä on suurin vihollinen. Tähän otettiin apuun jakkara ja aloimme treenaamaan boksikyykkyä. Aloitimme korkeammalla jakkaralla, joka sujui helposti. Pian vaihdoimme matalampaan jakkaraan ja sitten homma meni tukalaksi. Alas laskeutuessa ajatus syvyydestä kävi monesti mielessä. ” – Onko sitä jakkaraa edes tuolla? Ottiko Markku sen kenties salaa pois?” Näinhän tietenkään ei ollut, vaan jakkara tuli aina lopulta vastaan.

Boksikyykkäämistä.

Sitten kun opin missä sen sijainti oli, niin opin pahan virheen. Päästessäni tarpeeksi alas, rentoutin itseni ja pudotin itsenäni noin tuuman verran alas. Näinhän tilanteesta pääsi helpommalla. Tuollainen temppu vain iskee selkärankaan koko selässä olevan painon verran, mikä luonnollisesti ei ole hyvä asia. Valmentaja antoikin komentoja, että jännitystä ei saa laskea, vaan liike hoidetaan kuin ilman jakkaraa.

Jännitettä piti myös pitää yllä, että keskivartalon voima saataisiin aktivoitua iskemällä mies tulisesti ylös. ”– Perkeles…” , minä kirosin pariin otteeseen ja koetin päästä voimalla ylös. Olin jo harmistua asiasta, kunnes valmentaja sanoi, että en pysty tulemaan sieltä ylös, koska emme ole vielä käyneet voimatreenejä. Siitä huolimatta minun kuului pyrkiä siihen. Tieto tuosta helpotti, koska mielessäni olin jo soimaamassa itseäni. Jakkaran tuoma tuki kumminkin osoitti minun pääsevän alemmas kuin uskoinkaan ja boksikyykyn avulla treenaaminen kehittää tätä puolta. Jumista eroon pääsemiseksi minun täytyy venytellä lihaksia enemmän ja valmentaja näyttikin pari kätevää venytysliikettä tähän ongelmaan.

Treenien edetessä otin tiukempaa lähtöasentoa, joka toi huomattavan lisäavun liikkeen toteuttamiseen. Tanko tuntui kevyemmältä kantaa ja leveämmällä otteella olevat kädet eivät puutuneet niin herkästi. Ylös nousu vain aina tahtoi kallistua varpaille kantapäiden sijaan. Näin ei saisi tapahtua. Tsekkasimme salikenkieni tason ja päädyimme jatkamaan ilman niitä. Kohokuvioinen pohja heikensi tuntumaa maata vasten ja siten häiritsi kantapään painottumista.

Tämän myötä vaihdoimme treenin pois liukkaalta levyltä karhealle salimatolle, jossa sukat eivät luistaisi. Tämä oli toimiva ratkaisu ja sain enemmän voimaa puskea itseäni ylös, koska nyt tunsin lantion puskevan voimaa suoraa kantapäihin. Tulista keskivartalon voimaa, johon minun kuuluisi pyrkiä!

Ilman kenkiä kantapäiden tuntuma oli paremmin hallussa.

Tämä sama ilmiö tuli itselläni vastaan myös maastavedossa. Muistan Arnold Schwarzeneggerin kertoneen eräässä haastattelussaan treenanneensa kulmasoutua penkillä seisten ja paljain jaloin. Jutussa hän esitti paljain jaloin saavansa paremman tasapainon ja otteen maasta. Tarkistin nopeasti valokuvia ja hän treenasi myös kyykkyä paljain jaloin. Tähän hommaan pitää siis saada mahdollisimman luonnollinen pohja, joka tietää joko pirun kalliiden painonnostokenkien ostamista, varpaiden esittelyä tai sijoittamalla muutama euro balettitossuihin, joissa ei ole kohokuviota.

Kyykyn jälkeen tarkastelimme vielä sumomaastavetoa ja ranskalaista punnerrusta, joista minulla ei ollutkaan niin paljoa kokemusta. Teimme muutamia harjoitteita ja tutkimme itselleni parhainta asentoa tehdä kyseiset liikkeet. Treenin päätteeksi minä venyttelin jalkalihaksia samalla keskustellessa valmentajan kanssa tulevasta. Minulla on tässä aika mielenkiintoinen elämänvaihe tulossa, josta moni tuttu tulee yllättymään, mutta kerrotaan siitä seuraavalla kerralla.

- Jaakko