PÄIVÄNI PERSONAL TRAINERINA!

Aamulla klo 8:50 parkkeeraan pyöräni Hämeenkadulle ja kävelen kohti Bodyworkersin toimistoa. Kadulla seisoo leveäharteinen setä, jonka hupparissa lukee ”Hit it pussy”. Valmentajanihan se siinä odottelee katrastaan ja päästää minut sisään tiloihinsa.
Moikkaan muut tyypit sisällä vaihtaen pikaisesti kuulumisia, jonka jälkeen valmentaja saapuu sisään ja aloitamme kokeen. Lähes kaksi tuntia kirjoitan tekstiä ravitsemuksesta ja tällä kertaa koe tuntuu menevän paremmin, vaikka en ollut ehtinyt lukea niin paljoa. Työ on vaatinut viime aikoina niin paljon, että opiskelut ovat jääneet vähemmälle. Ravitsemus oli itselleni onneksi entuudestaan tuttua juttua, koska perehdyin siihen täysillä painonpudotus projektissani. Toki tässä tuli paljon uutta tietoa lisää, mutta ilman taustatietojani olisin ollut kirjaimellisesti kusessa.
Kokeen jälkeen kirmasimme porukalla Tampellassa sijaitsevalle Wolfin salille. Ensimmäistä kertaa valmentaja antoi minun läsnäollessa ryhmäopetusta. Tämä oli tehokasta, koska siinä näki muiden tekevän ja liikkeiden oikein suoritukset sekä virheet tulivat paremmin esille. Pääsimme myös itse ohjaamaan toisiamme. Kävimme läpi monenlaista kyykkyliikettä mm. etukyykyn ja zercherin, joita en ollut itse päässyt vielä tekemään. Näiden lisäksi pääsimme kokeilemaan kyykyssä käytettävää safety baria, joka oli kuin niskassa kannettava rinkka, jonka kanssa kyykätä.

Bodyworkers valmentaja Markku näyttää safety barin käyttöä.

Jokainen vuorollaan kävi testaamassa tangon.

PT-kurssin kanssaopiskelijani Ari Pajukko harjoitelee zercher kyykkyä. Tanko piti tuoda polvien eteen.

Kävimme läpi liudan liikkeitä maastavedon eri versioita, joista minulle tuntematon oli korkea veto, jossa tanko nostetaan vyötäröstä ylemmäs noin vatsan ja rinnan väliin. Tämä oli itselle hankala näin alkuun, koska käytin tarpeettoman paljon käsiäni. Tästä jatkumona myös rinnalle vetoa harjoiteltiin. Muistan kuinka joskus viime vuonna ennen Bodyworkersia treenasin kotonani hip thrusteria, joka tuntui ikävältä liikkeeltä tehdä. Olin katsonut mallia youtubesta ja asetin olkapääni penkille. Tänään opin jälleen kerran, että netistä oppii paljon täyttä sontaa! Asetuin penkkiä vasten ja valmentaja heti korjasi virheen. Penkille ei pitänyt asettaa olkapäitä, vaan selkä! Nyt sitten katsottiin jalkojen asento ja toiston suoritustapa. Kaikki loksahti paikoilleen ja liike tuntui todella miellyttävältä tehdä.

Kanssaopiskelijani ja toinen Bodyworkersin sponsoriurheilija
Terhi Hill tekemässä hip thrusteria valmentajamme opastuksella.

Markku opastaa Terhiä hauiskäännössä.

Sitten Taneli Kaleva, joka myös opiskelee kurssillamme ja on sponsoriurheilija.

Lopulta minä. Naurua ei sallita! Tämä on vakava asia!

Etunojia perään!

Kaiken harjoittelun jälkeen saimme testata omia valmennustaitojamme. Bodyworkers oli järjestänyt kolme erilaista asiakastyyppiä tulemaan valmennukseemme. Meidät jaettiin kolmen hengen ryhmiin, jotka ottivat asiakkaat vastaan. Ensin haastattelimme heitä selvittääksemme taustat ja sitten lähdimme tekemään treenejä. Muiden treenaaminen oli kivaa, mutta tarkkaa puuhaa. On syytä pitää silmät auki koko ajan ja huomioida pienetkin asiat asiakkaan liikkeissä mahdollisten ongelmakohtien löytämiseksi ja niiden korjaamiseksi. Luonnollisesti tällainen vaatii myös paljon kokemusta taustalle, mutta tänään asiat tuntuivat sujuvan mukavasti. Parilla asiakkaalla oli liikkuvuuden kanssa ongelmia ja näytimme heille erilaisia tapoja venytellä. Tämän vuoksi yksi heistä jopa kiitti meitä sanoen tuntevansa olonsa paremmaksi.

Ensimmäisen asiakkaan haastattelu. Ryhmässäni oli minun lisäkseni Mika kansola ja Ari Pajukko.

Asiakas tykkäsi tehdä kyykkyjä ja me näytimme hänelle tänään oppimamme zercherin.

Jumien availuja. Minä olen ollut maailman laiskin venyttelijä ja tässä sitä nyt sitten kuulutetaan.

Asiakaskokeen jälkeen jatkoimme treeniä työntämällä kelkkaa, pyörittämällä traktorin renkaita, iskemällä lekalla traktorin renkaiseen ja niin poispäin. Lopuksi otimme pienen spurtin. Valmentaja komensi osan porukasta hakkaamaan traktorin rengasta lekoilla ja loput kyykkäsivät. 20 sekuntia toimintaa, 10 sekuntia lepoa ja taas toimintaa 20 sekuntia. Tätä looppia jatkui neljä minuuttia. Itse olin ensin kyykkääjäryhmässä ja se ei olisi ollut mitään, mutta se lepo piti pitää kyykyssä ja se oli parin sarjan jälkeen rankkaa.

Kelkan ja valmentajan vetoa.

Traktorin renkaan pyörittelyä. Tuolla kaukana taustalla kummittelee 330 kiloinen rengas.

Valmentaja näyttää miten lekalla tehokkaasti lyödään. Taustalla Terhi mukiloi rengasta jo hyvää vauhtia.

Sitten vaihdettiin osia. Minulle ei ollut lekaa, joten heitin 20 kilon palloa maahan, kun muut hakkasivat lekoilla rengasta ja toinen ryhmä kyykkäsi. Olin todella puhki kaiken tämän jälkeen, mutta asialla oli myös valoisa puolensa. Koko päivän vihlonut nikamalukko oli nyt hiljaa ja vieläkin tuntuu parantuneelta. Tässä on viime aikoina vihoitellut alaselkä, sitten eilen ja tänä aamuna tuo pirun lukittuma. Tämän vuoksi olinkin opetellut monia venyttelyjä, joita oli hyvä näyttää myös muille.
Pian sitten morjestimme ja lähdimme omille teillemme. Minun reittini kulki Tampereen keskustassa sijaitsevaan Alanyan liikkeeseen, josta ostin vähärasvaista jogurttia, josta tein itselleni palautusjuoman:
- 500g turkki jogua
- 2 x banaani
- 250ml maitoa
- 2 x koura maapähkinöitä
- 1 x kananmuna
- 48g proteiinijauhetta
- loppu pönttö vettä

Viime kirjoituksessani kerroin aloittaneeni kasvisruokavalion, joka on jatkunut kiitettävästi. Mitään vieroitusoireita lihasta ei ole ollut. Oloni on ollut hyvä, ellei noita lihaspuolen ongelmia lasketa. Ruuanlaitto on ollut helppoa ja ravitsevaa. Tämä nyt neljäs viikkoni Lakto-ovovegetaristina ja tästä on hyvä jatkaa.
Olihan siinä päivä... Klo 9:00 alkoi kirjallisella kokeella ja päätyi klo 18:00 fyysiseen kokeeseen. Suihkusta tullessa katsoin tekstiviestejä, joista yksi oli nimipäivä –onnittelut. Toivotankin siis erinomaista Jaakon päivää kaikille, kun sitä vielä on jäljellä!

-Jaakko