TREENIÄ JA ARKEA!

Kun viime keväänä suunnittelin treenaavani koko kesän, en taaskaan muistanut, että joskus elämä ei ole leffa, jota noudatetaan käsikirjoituksen pohjalta. Ensin selkä oireili ja sitten iski työkiireet. Se, että mies saapuu toimistolle hyvin aamusta ja poistuu keskiyön jälkeen ei ole mitään ennenkuulumatonta, mutta kyllä se näkyy sitten treenaamisessa. Perustamassani yrityksessä on peli lähtenyt koemarkkinoille ja sen eteen on täytynyt tehdä kaikki mitä pakassa on. Tämä on näkynyt jaksamisessa monella tapaa ja mies kaipaa lomaa, mutta sitä ei tule. Asiat täytyy vain suorittaa ja työ on ikuista.

Onneksi superpahin rupeama on takana ja nyt olen ehtinyt taas salille. Treenaamisesta saa kummasti voimaa jaksaa arki hyvin. Terveet tavoitteet salimiljöössä antavat pääkopassa tilaa uusille ajatuksille, mikä sitten palkitaan toimistotyössäkin. Vaikka lomaa ei ole herunut, niin fokus täysin toisiin tavoitteisiin muutamaksi tunniksi auttaa kummasti. Mutta poissa olo salilta on auttanut myös treenaamiseen, nimittäin pääkoppa teki töitä salitauon aikana.
Esimerkiksi keskiviikkona lähdin salille aamutuimaan kuten yleensäkin. Valmentajan kanssa salilla on aina mukana varmistaja, joka katsoo ettei mitään tapahdu, mutta yksin käydessäni asiat monimutkaistuvat. Penkistä nostaminen on yksi näistä, koska silloin on aina pelko jäädä tangon alle. Nyt päätin kokeilla yhtä ajatusta, joka oli muhinut päässäni jo jonkin aikaa. Otin nimittäin käyttööni räkin, jossa yleensä teen kyykkyjä. Räkissä on mahdollisuus laittaa suojakaari, johon paino sitten pysähtyy, jos en jaksa nousta ylös kyykystä.
Raahasin penkin räkin alle ja asettelin kaarien korkeuden siten, että pystyin laskemaan tangon rintaani saakka, mutta hätätilanteessa voisin työntää tankoa muutaman sentin eteenpäin ja vierittää sen turvakaaria pitkin pois päältäni. Sain hetken nähdä vaivaa tämän asentelussa, mutta lopputulos oli helvetin hyvä. 

Kuulin jälkeenpäin eräältä toiselta treenaajalta, että hän tekee täsmälleen samalla tavalla.

Jos teillä on punttisalilla tämmöinen, niin suosittelen.

Kulmasoutua vastaotteella.

Tauko treenistä näkyi ja penkistä ei lähtenyt niin hyvin kuin yleensä, mutta tämä uusi innovaatio piti innostusta yllä ja sovelsin räkkiä myös kulmasoutuihin, joissa kaarien avulla soutua ei tarvinnut aloittaa aivan maasta asti. Kulmasoudussa oli tällä kertaa uutuutena vastaote, joka ei itsessään tuntunut niin erilaiselta kuin myötäote. Valmentajani mukaan kummallakin otteella kehittyy samat lihakset, vaikkakin leveän selkälihaksen alaosan saa paremmin aktivoitua kyynärpäiden pysyessä lähempänä kroppaa.

Uudessa treeniohjelmassani on enemmän haastetta kuin se millä aloitin, mutta mukana myös arkea helpottavia tekijöitä. Hyvä valmentajan tunnistaa siitä, että hän kuuntelee valmennettavaansa ja tekee muutoksia sen pohjalta. Olen oppinut tuntemaan Markun kaverina, joka kommentoi muutamin sanoin, mutta ajatukset näkyvät enemmän teoissa. Nyt hän oli suunnitellut uuden treeniohjelmaani ottaen huomioon asioita, joista olen maininnut kuluvan vuoden aikana.
Muun muassa rangan ongelmat johtuvat istumatyöstäni, jonka takia ohjelmassani on nyt niskaliike. Maanantaina treenasin niskalihaksiani tekemällä päällä nyökyttävää liikettä vastuksen kanssa. Tällä tavalla istumatyössä jäykistyvä niska saa konkreettista liikettä ja lihakset heräävät eloon. Erilaiset kohautukset tekevät saman hartiaseudulle. Selkä saa liikettä siihen suuntautuvassa ojennuksessa ja vatsalihakset vahvistuvat jalkojen nostossa. Monia asioita, jotka ovat suoraan suunniteltu minun tarpeitani ajatellen.

Treenaamiseen motivoi nimenomaan se, että olosta saa paremman ja siten jaksaa arkeakin paremmin. Täytyy vain tunnistaa itsestä ne väsymisen merkit, että salilla on hyvä päivä, koska väsyneenä kasvaa loukkaantumisriski ja niitä ei kukaan kaipaa. Välillä myös itselle on vaikeaa jättää menemättä salille, vaikka keho lähettää selkeän viestin, että nyt on ollut liikaa puita kamiinassa. Sama pätee tuohon pitkään työpäivään mistä kerroin kirjoituksen alkupuolella. Oma arki istumatyössä johti minut pari vuotta sitten tuhon partaalle ja nyt olen paremmassa kunnossa kuin olin 30-vuotiaana. Täytyy siis muistaa, että 15h työpäivä on ok, mutta siihen koukkuun ei saa jäädä.  Tasapaino on tärkeää.
Nyt huomenna tulee piristystä arkeen, kun meillä on taas personal trainer koulutuspäivä. Mukavaa nähdä koko sakki taas pitkästä aikaa ja oppia kertarytinällä uusia asioita. Tästä reissusta sitten lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Viikonloppuja kaikille vielä kun sitä on jäljellä!
- Jaakko