Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet työntäytteisiä
ja treenaaminen on ollut täysin tauolla. Kaikki aika on mennyt yritykseni
asioiden hoitamiseen ja tulevan pelin loppurutistukseen. Tämän kaiken keskellä
myös personal trainer koe jäi läpäisemättä. Tämä asia on harmittanut minua
suuresti, mutta kuten valmentajani sanoi erään keskustelun yhteydessä. First
things first.
Noh, näin sitten toimin ja onnistuin yhdessä muiden kanssa
saamaan jotain aikaiseksi. Yritykseni nimittäin fuusioitui yhteen kahden muun yrityksen
kanssa ja tästä myös uutisoitiin erinäisissä talousuutisissa. Tämän jälkeen
meno onkin ollut melkoista ja energiavarastoni ovat olleet koetuksella. Onneksi
loma on pian käsillä ja sitten voin keskittyä lukemaan uusintakokeeseen. Aion
treenata ja jatkaa sitä missiota, jonka päättäväisenä aloitin vuoden alussa.
Kyykkääminen ei ole missään vaiheessa ollut vahvuuteni, mutta tänään mentiin erittäin pienillä panoksilla. |
Treenaamisen tosin aloitin jo tänään. Nämä olivat
ensimmäiset treenit parin kuukauden salitauon jälkeen ja odotukseni treenien
suhteen olivat ristiriitaiset. Odotin salille pääsyä, mutta samalla tiesin,
että olin ollut poissa pari kuukautta. Päätin siis ottaa kevyen uuden alun
ilman turhia repimisiä. Pääasia, että pääsen takaisin hommaan kiinni.
Tein lajikohtaisen lämmittelyn ja kyykkäsin pelkällä
tangolla 3 x 10 setin. Surkuhupaisaa oli, että aluksi olin pihalla tekniikasta
kaiken tämän ajan jälkeen. Parin
lämmittelykerran jälkeen aloin päästä jyvälle. Kyykkäsin kumminkin kevyillä
painoilla, että keho ei ottaisi liikaa osumaa näin ensimmäisestä päivästä.
Iisisti ottaminen on siitä jännä laji, että sitä tosiaan ensin yrittää, mutta
sitten homma vie taas mennessään. Sumomaastavetoja tehdessä tiesin, että
huomenna kävelisin suurella todennäköisyydellä kuin nussittu antilooppi.
Jaloissa alkoi tuntua tärinää, joka vahvisti tätä ennustetta.
Jalkojen ojennus menossa. Huomatkaa keskivartalossa pullisteleva löysä. Sen se tekee, kun huomio herpaantuu. |
Tärinä ja uupuminen oli kumminkin tervetullut olo. Salille oli oikeasti ikävä
ja minulla on paljon paikkailtavaa. Perhana vieköön, tämän rappiokauden aikana
olen ollut Laardipeikon vietävissä ja työpöydän ääressä on karkki maistunut.
Kasvisruokavalio on pitänyt edelleen, mutta siitä huolimatta vyötärölle on
kertynyt löysää.
Pohkeet seisten on yksi suosikkiharjoituksistani... |
...vaikka ilme onkin vakava. |
Mutta jospa tämä tästä nyt taas normalisoituisi. Onhan tässä nyt jotain
treenipohjaa alla ja en todellakaan aloita niin tyhjästä kuin vuoden alussa.
Tiistaina taas seuraavan kerran suden luolaan ja matka jatkuu. Periksi ei anneta!
Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille!
–Jaakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.