Tänään oli toiset treenit
valmentajan kanssa salille paluuni jälkeen. Minulla oli listalla muun muassa
kyykkyjä ja niihin tarvitsin asiantuntijan apua, että homma kehittyisi
eteenpäin. Jalkatyöskentely on erittäin tärkeää ja kuten odottaa sopi; opin
tänään taas uusia asioita.
Viime päivinä työn kanssa on
ollut todella kiire ja tekemällä ylitöitä aikataulu on pitänyt.
Toimistotyöläisenä tuo on tarkoittanut paljon istumista ja eilen esimerkiksi sitä
oli yhteensä 14 tuntia. Istuminen on myrkkyä lihaksistolle ja pelkäsin tämän
vaikuttaneen rajusti omaan suorituskykyyni. Erityisesti alaselässä oli
säteillyt, kun passiivista aikaa viettänyt pakaralihas lähetti sinne
vihjailuja, että tarvitsisi enemmän huomiota. Kroppa on kuin parisuhde; jos
sitä ei huolla, niin ongelmia tulee.
Klo 10:00 astuin Tampereen WFC:n pukukoppiin ja kiskoin treenivaatteet päälle. Availin aluksi jalkoja ja pakaralihaksia hierovalla rullalla, jossa on suuret nystyrät. Valmentaja saapui paikalle ja tulkitsi ilmeistäni rullailun sattuvan kunnolla ja neuvoi miten helpottaa rullan käyttöä. Asetin jalkani 90:n asteen kulmaan ja rullasin pituussuunnassa. Näin paino jakaantui suuremmalle alueelle ja rullailu ei sattunut niin paljoa. Kun lihakset olivat tottuneet tähän, vaihdoin asentoa raskaampaan ja annoin lihaksille enemmän kyytiä, niin että hiki alkoi virrata.
Klo 10:00 astuin Tampereen WFC:n pukukoppiin ja kiskoin treenivaatteet päälle. Availin aluksi jalkoja ja pakaralihaksia hierovalla rullalla, jossa on suuret nystyrät. Valmentaja saapui paikalle ja tulkitsi ilmeistäni rullailun sattuvan kunnolla ja neuvoi miten helpottaa rullan käyttöä. Asetin jalkani 90:n asteen kulmaan ja rullasin pituussuunnassa. Näin paino jakaantui suuremmalle alueelle ja rullailu ei sattunut niin paljoa. Kun lihakset olivat tottuneet tähän, vaihdoin asentoa raskaampaan ja annoin lihaksille enemmän kyytiä, niin että hiki alkoi virrata.
Aloitimme kyykyt ensin pelkällä
tangolla, että kroppa tottuisi liikkeeseen. Valmentaja näki aiemmin
mainitsemani jumin ja sanoi, että emme tänään pääse kovin alas. Päädyimme siis
kyykkäämään pienemmällä syvyydellä. Aloitimme perusleveällä haara-asennolla ja
muutamien toistojen jälkeen vaihdoimme kapeampaan asentoon. Tämä tuntui
mukavammalta tehdä ja sitten keskityimme asennon hakuun. Minun oli vaikea saada
lapoja taakse ja tähän löytyi ratkaisu ottamalla tangosta myötäote ja
asettamalla kädet siten, että kyynärpäät osoittivat taakseni.
Jotain pirun outoa kumminkin tapahtui. Aloitimme muutamilla sarjoilla ensin 40:nellä kilolla ja sitten kun nostimme 50:nen kilon jälkeen 60:neen kiloon, niin jaloistani tuli ihan velliä. Ne tärisivät ja tuntui kuin minulla ei olisi pohjaa seistä. – Missä on voima, minä tuumin. Jouduin pariin otteeseen keskeyttämään ja valmentaja ihmeissään kysyi: –Miksi lopetit? Niinpä, itsekin olin ihmeissäni, että miksi jaloissani tuntui tulipalo. Tästä ei ole helppo kirjoittaa, mutta myönnetään: Tämä suoritus oli mielestäni löysä esitys ja se hävetti!
Sitten toinen juttu, hengästyin ihan perkeleesti. Kahdeksan toistoa ja minä puuskutin kuin olisin juossut Cooperin testin. Jatkoimme kumminkin treeniä; aina kun Markku sanoi, että tankoon kiinni, niin sinne mentiin. Koetin kerätä niin paljon happea, että homma onnistuisi. Taukojen aikana sain neuvoja hengittää rauhallisesti. Rauhassa nenästä sisään ja suusta ulos. Näin tauon aikana palautumista tapahtuisi helpommin ja sitten toistojen aikana taas hengittää tehokkaasti.
Sumomaastaveto meni kyykkyjä paremmin, mutta siinäkin alkoi jaloissa tehot loppumaan. Tässä kumminkin opin paremmin asentoa ja valmentaja neuvoi pään olemaan vartalon suuntaisesti. Näin liikkeessä toimiva vipuvoima olisi täysin lantion varassa ja saisin paremmin voiman kanavoitumaan sinne. Vedot alkoivat tuntua ja silmäni sulkeutuivat, kun revin rautaa ylös. Koko WFC kajahti Markun huutaessa: ”–Silmä auki!” Valmentajassa on se hyvä puoli, että hän osaa vaatia ja saa sen tuntumaan siltä, että tämä pitää tehdä oikein!
Jotain pirun outoa kumminkin tapahtui. Aloitimme muutamilla sarjoilla ensin 40:nellä kilolla ja sitten kun nostimme 50:nen kilon jälkeen 60:neen kiloon, niin jaloistani tuli ihan velliä. Ne tärisivät ja tuntui kuin minulla ei olisi pohjaa seistä. – Missä on voima, minä tuumin. Jouduin pariin otteeseen keskeyttämään ja valmentaja ihmeissään kysyi: –Miksi lopetit? Niinpä, itsekin olin ihmeissäni, että miksi jaloissani tuntui tulipalo. Tästä ei ole helppo kirjoittaa, mutta myönnetään: Tämä suoritus oli mielestäni löysä esitys ja se hävetti!
Sitten toinen juttu, hengästyin ihan perkeleesti. Kahdeksan toistoa ja minä puuskutin kuin olisin juossut Cooperin testin. Jatkoimme kumminkin treeniä; aina kun Markku sanoi, että tankoon kiinni, niin sinne mentiin. Koetin kerätä niin paljon happea, että homma onnistuisi. Taukojen aikana sain neuvoja hengittää rauhallisesti. Rauhassa nenästä sisään ja suusta ulos. Näin tauon aikana palautumista tapahtuisi helpommin ja sitten toistojen aikana taas hengittää tehokkaasti.
Sumomaastaveto meni kyykkyjä paremmin, mutta siinäkin alkoi jaloissa tehot loppumaan. Tässä kumminkin opin paremmin asentoa ja valmentaja neuvoi pään olemaan vartalon suuntaisesti. Näin liikkeessä toimiva vipuvoima olisi täysin lantion varassa ja saisin paremmin voiman kanavoitumaan sinne. Vedot alkoivat tuntua ja silmäni sulkeutuivat, kun revin rautaa ylös. Koko WFC kajahti Markun huutaessa: ”–Silmä auki!” Valmentajassa on se hyvä puoli, että hän osaa vaatia ja saa sen tuntumaan siltä, että tämä pitää tehdä oikein!
 |
| Sumomaastavedolla saatiin tällä kertaa Talvitien pojalta luulot pois. |
Sitten sumojen jälkeen tuli ylläri! Laskin tankoa alas ja sain käskyn pysäyttää
sen polvien alapuolelle. Sitten sitä täytyi pitää siinä ja valmentaja tuli 10
cm päähän kasvoistani eteen pitämään motivaatiopuhetta:
”– Et vittu päästä irti siitä tangosta!”
”– PIDÄ SE SIINÄ ÄLÄKÄ PÄÄSTÄ IRTI!”
Sitten hän alkoi laskea taaksepäin.
” 10, 9, 8, PIDÄ! 7, 6, PYSYY PYSYY!...”
Jaloissani tärisi ja koko kropassa tuntui kuin olisin repimässä sitä auki.
”…5, 4, ET LUOVUTA! 3, 2, 1, Hyvä…”
Rauta tippui maahan ja minä perässä. Hengitin raskaasti ja koetin kerätä itseäni. Valmentaja otti oman kapsäkkinsä hymyillen ja sanoi:
”Sitten mennään tekemään jalkojen koukistamista.”
Minä nousin maasta kuin märkä rätti ja lattiaan jäi ihmisen muotoinen hikilammikko. Kävelin jalkojen koukistukseen tarkoitetun laitteen luo ja kävelytyyli meni tällä kertaa todellakin sen raiskatun antiloopin mukaisesti. Kirjaimellisesti runnottu mies!
Jalkojen koukistuksessa teimme saman tempun: Minun piti laskemisen aikana pysäyttää tiettyyn asentoon ja pitää siinä tietty aika. Kysyin palauttavan tauon aikana, että mikä tämän pysäytyksen ideana on? Valmentaja kertoi, että sitä ei saa jättää sellaiseen asentoon missä on mahdollisuus levätä. Kun sen tekee oikein, niin jokainen lihas jännittyy ja kroppa löytää oikean asennon tehdä kyseinen liike. Tällä tavalla on myös hyvä testata itseään ja lyödä kerta kiellon päälle, että kehitystä tapahtuu.
Jalkojen koukistus meni suhteellisen mukavasti, mutta ojentaessa taas tehot loppuivat. Hitto, minun piti puristaa jalkoja yhteen, niin että reisien välissä olisi pysynyt lyijykynä pystyssä ja ojentaa jalkoja. Normaalisti teen tässä 50-60 kilon painoilla 12 toistoa, mutta nyt jopa 20 kiloa tuntui syntisen raskaalta. Jalat olivat täysin muusina.
”–No more Mr. nice guy”, lauleskeli valmentaja.
Kotiin päästyäni latasin uunin täyteen ruokaa. – Nyt perhana tankataan, sanoin ääneen yksikseni. Söin Perunoita, kasvipaloja, kaksi banaania, litran soijajuomaa, kourallisen hasselpähkinöitä, joka on noin:
1850 kcal
”– Et vittu päästä irti siitä tangosta!”
”– PIDÄ SE SIINÄ ÄLÄKÄ PÄÄSTÄ IRTI!”
Sitten hän alkoi laskea taaksepäin.
” 10, 9, 8, PIDÄ! 7, 6, PYSYY PYSYY!...”
Jaloissani tärisi ja koko kropassa tuntui kuin olisin repimässä sitä auki.
”…5, 4, ET LUOVUTA! 3, 2, 1, Hyvä…”
Rauta tippui maahan ja minä perässä. Hengitin raskaasti ja koetin kerätä itseäni. Valmentaja otti oman kapsäkkinsä hymyillen ja sanoi:
”Sitten mennään tekemään jalkojen koukistamista.”
Minä nousin maasta kuin märkä rätti ja lattiaan jäi ihmisen muotoinen hikilammikko. Kävelin jalkojen koukistukseen tarkoitetun laitteen luo ja kävelytyyli meni tällä kertaa todellakin sen raiskatun antiloopin mukaisesti. Kirjaimellisesti runnottu mies!
Jalkojen koukistuksessa teimme saman tempun: Minun piti laskemisen aikana pysäyttää tiettyyn asentoon ja pitää siinä tietty aika. Kysyin palauttavan tauon aikana, että mikä tämän pysäytyksen ideana on? Valmentaja kertoi, että sitä ei saa jättää sellaiseen asentoon missä on mahdollisuus levätä. Kun sen tekee oikein, niin jokainen lihas jännittyy ja kroppa löytää oikean asennon tehdä kyseinen liike. Tällä tavalla on myös hyvä testata itseään ja lyödä kerta kiellon päälle, että kehitystä tapahtuu.
Jalkojen koukistus meni suhteellisen mukavasti, mutta ojentaessa taas tehot loppuivat. Hitto, minun piti puristaa jalkoja yhteen, niin että reisien välissä olisi pysynyt lyijykynä pystyssä ja ojentaa jalkoja. Normaalisti teen tässä 50-60 kilon painoilla 12 toistoa, mutta nyt jopa 20 kiloa tuntui syntisen raskaalta. Jalat olivat täysin muusina.
”–No more Mr. nice guy”, lauleskeli valmentaja.
Kotiin päästyäni latasin uunin täyteen ruokaa. – Nyt perhana tankataan, sanoin ääneen yksikseni. Söin Perunoita, kasvipaloja, kaksi banaania, litran soijajuomaa, kourallisen hasselpähkinöitä, joka on noin:
1850 kcal
40g rasvaa
250g hiilihydraattia
100g proteiinia.
Tuon jälkeen minun oli vielä nälkä, joten käveltyäni töihin söin proteiinipatukan. Uskon, että huomenna paikoissa saattaa tuntua ja näin ennakoiden taidan rullailla ennen nukkumaan menoa. Kiitän valmentajaani rankasta päivästä, tätä varten salilla käydään.
Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille!
– Jaakko
Tuon jälkeen minun oli vielä nälkä, joten käveltyäni töihin söin proteiinipatukan. Uskon, että huomenna paikoissa saattaa tuntua ja näin ennakoiden taidan rullailla ennen nukkumaan menoa. Kiitän valmentajaani rankasta päivästä, tätä varten salilla käydään.
Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille!
– Jaakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.