TARTUIN TILAISUUTEEN JA JUMEISTA EROON!

Etelä-Pohjanmaalla oli mukava käydä, mutta tänä aamuna oli taas mielekästä herätä omasta sängystä. Sunnuntaista lähtien jumit olivat palanneet ja olin koko viikon hoitanut niitä venyttelemällä, mutta tuloksetta. Yksi tämän vuoden tavoitteistani on hankkiutua näistä jumeista eroon lopullisesti. Siispä heräsin tänä aamuna klo 6:00 ja painuin salille tekemään lihashuoltoa. Mielessäni ei edes ollut treenata, vaan laittaa kroppa kuntoon.

Heti rullatessa huomasin, että pakaralihakset eivät ole jumissa, joten alaselän kipu ei johdu niistä. Muuten niihin olisi sattunut kuin puukolla pistettäessä. Kävin taas venytykset läpi ja mikään ei tuntunut aukeavan. Sitten huomasin osaavan näköisen treenaajan tekevän samoja liikkeitä kuin minä. Totta kai se on osaava, kun se tekee samoja kuin minä!

Tämä kaveri liikkui todella sulavasti ja lopulta päätyi seisomaan päällään Wolfin kamppailuhäkin seinää vasten. Sitten kun mies oli lopettanut ja näytti olevan poistumassa, niin minäpä päätin kysyä. En koskaan halua keskeyttää kenenkään treeniä, joten tässä kohtaa oletin olevan okei kysyä, kun tyyppi näytti tehneen työnsä.

– Moro. Näytät olevan hyvin perillä venytyksistä. Olisiko sulla mahdollisesti kertoa mitään vinkkiä niiden kanssa, kysyin.

– Mitä sun tarvii tietää, mies vastasi.

– Alaselkä on kipeä ja viime vuoden olen taistellut pakaran ja takareiden jumin kanssa. Nyt kumminkin näyttää siltä, että se ei ole sieltä johtuvaa, minä kerroin.

Tyyppi meni maahan taivuttaen jalan eteensä 90 asteen kulmaan siten, että toinen jalka oli suorana takana. Kertoi sen avaavan ongelmapaikkojani todella hyvin. Minä menin heti perässä ja mies varoitti ettei jalkaa saa laittaa väkisin 90 asteen kulmaan, jos keho ei taivu siihen. Minä menin niin pitkälle kuin pystyin ja kyllähän se venytti. Sain lihasta lisää auki.

Eteen tuleva jalka siten, että se on makaa edessäsi 90 asteen kulmassa.
Minulla se ei tässä kohtaa taivu siten, mutta avaa se jo tässäkin.

Sama sivustapäin.
Tämä siis avasi pakaraa ja reittä.

Sitten mies asettui polvilleen, että vasen polvi ja oikea jalkapohja oli maassa. Vasemmalla kädellään hän otti itseään päästä kiinni ja taivutti oikealle.

– Tämä yleensä unohdetaan täysin ja tämä on yksi tärkeimmistä, joka pitää tehdä joka kerta. Tämä avaa lonkankoukistajaa, joka on yleensä vanhuksilla vaivana ja siksi he kävelevät etukenossa, hän totesi ja venytti lisää.

Tein kyseisen liikkeen perässä ja jumalauta! Tunsin miten lihakset alkoivat venyä ja alaselän kivun aiheuttanut jumi löytyi! Tein toisenkin puolen ja siellä lihakset olivat vieläkin kipeämpiä. Tämä oli murhaa ja samalla tuntui kuin olisin voittanut lotossa pääpotin. Mies oli oppinut nämä temput kuulemma yogassa ja minä kun en itse ollut lämmennyt kyseiselle lajille. Olin kokeillut sitä joulukuussa, mutta en saanut sieltä juuri mitään iloa. Universumin rauha ei ole tehty minua varten, sillä eihän minulla riitä aika sellaiseen. Mutta jos sitä jaksaa harrastaa, niin siellä oppii hienojakin juttuja.

Vartalololla luodaan ikäänkuin kaari, jonka avulla lonkankoukistaja venytetään.

Sama sivusta.

Mies poistui ja kiitin häntä. Jatkoin venyttelyä ja vartalo heräsi eloon. Tuumasin, että näin se elämä tuo niitä hyviä asioita eteen, kun saa vain suun auki oikeassa paikassa. Enkä minä olisi edes törmännyt koko kaveriin, jos en olisi päättänyt hoitaa asiaa kuntoon lähtemällä salille iänikuisen kotivenyttelyn sijasta.

Tuumasin sitten, että kaippa tässä voi treeninkin ampua, kun nyt kerran on vetreä olo. Tein nopean päätöksen ja vedin samantien leukoja, ylätaljaa, hauiksia ja sitten ankaraa core harjoittelua. Taljassa tehtävät rutistukset irtosi tosi hyvin tällä kertaa. Minun on ollut hankalaa saada tässä vatsalihakset aktivoitua ja nyt keskityin niihin täysillä. Kuvittelin, että seison seinää vasten ja kun rutistan, niin alaselän ei saa irrota ollenkaan seinästä. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta minun täytyy joskus visualisoida, että saan asioita aikaiseksi. Sitten sain vatsaan kunnon iskua ja tunsin miten koko työ meni juuri sinne minne pitikin. Annoin vatsalihaksille kunnolla turpiin, jonka jälkeen alavatsan rutistusta ja lopuksi selänojennusta penkistä.

Tampere oli heräilemässä, kun palasin salilta kotiin.
Talvisen auringon ja paperitehtaan käryjen yhdistelmä tuovat mieleen ensimmäisen (ja parhaan) Die Hard -elokuvan
loppuhuipennuksen, kun Nakatomi Plazan kattokerroksissa käytiin astetta kovemmat bileet.

Tätä kirjoittaessa vatsalihaksissa polttelee ja uskon rullailun tulevan tarpeen ennen nukkumaan menoa. Liike on lääke, kuten valmentajani tapaa sanoa. Vedetään tähän loppuun vielä lupaus, että varmasti tapahtuu. Nämä kirotut jumit on historiaa viimeistään kuukauden päästä ja Jaakko loikkii sen jälkeen kuin nuori uroshirvi!

Erinomaista talvista viikonloppua kaikille!

– Jaakko