HÄTÄILYLLÄ PÄÄSEE ENNENAIKAISEEN HAUTAAN!

Nopein tapa lopettaa taistelu on hävitä se. Näin totesin viime perjantaiaamuna, kun heräsin tunteeseen kuin olisin niellyt kasan pultteja… ruosteisia kauhukaatopaikan pultteja.  Tosin sanoen kurkkuni oli sellaisessa jamassa, että hyvä kun pystyin nielaisemaan.

Vielä viikko sitten keskiviikkona kävin treenaamassa ja Wolfin henkilökunta totesi:

”Sää se jaksat painaa.”

 

Tein ylätaljan kaverina soutulaitteella selkää treenin aloituksena.

Oli mukavaa kuulla tuollaista, motivaationi oli korkealla ja olin jo suunnitellut seuraavat treenit, mutta pöpöt päättivät toisin. Kuten aiemmista kirjoituksistani tulee esille, niin olin taistellut tätä pöpöä vastaan jo muutamia viikkoja aiemmin. Olin päättänyt, että minä en piru vie tule kipeäksi ja päässyt jotenkin niskan päälle. Torstaina kumminkin kroppa antoi jo pieniä merkkejä tästä. Tavallaan tiesinkin jo siinä vaiheessa mitä tuleman pitää, mutta kielsin sen vielä vahvasti.

 
Plan A: Heti töistä kotiin päästyäni herätin sisäisen shamaanini ja aloin paukuttamaan vastarintaa. Keitin kattilallisen vettä ja hengitin höyryjä pyyhkeen alla. Tämän lisäksi otin sinkkiä, joka antaa buustia vastustuskyvylle ja Kylmän roppia juomaveteen. Nykyisellä elämäntyylilläni vastustuskykyni on varmasti keskiarvoa parempaa, mutta turpiin tuli silti. Ei auttanut edes levyllinen Megadethia (joka tunnetusti parantaa kaiken!)

 

Pystypunnerruslaitteella on joskus mukava korvata vapaat painot.

Noh, plan B: ”Sairastetaan nyt sitten viikonloppu ja maanantaina töihin”, minä tuumin ja hain läheisestä antikvariaatista Megadethin jälkeen parasta lääkettä, eli sarjakuvia. Vedin 600sen Buranan naamaan, luin albumin ja nukahdin. Sitten heräsin, luin toisen albumin ja nukahdin. Tätä tuli tehtyä jotain neljä toistoa putkeen. Yksitoikkoiseksi tuo kävi, joten päätin piristää itseäni editoimalla videoita. Leikkasin muutamissa minuuteissa aiemmista treeneistäni pätkiä ja tungin niitä mm. Instagramiini.

Tuli mukava fiilis, kun aloin saamaan bodauksen maailmanmestaritasolta hyvää palautetta näistä kyseisistä pätkistä. Tämä valmisti minua erästä projektiani varten, koska opin paljon uutta näiden lyhyiden editointisessioiden parissa. Joku voi kysyä, että olenko hullu, kun teen töitä kuumeessa. Noh, pari minuuttia videota kohden ei ollut minulle työtä, vaan ajanvietettä sängyllä maaten. Sitten katselin UFC –otteluita ja ihailin kuumehuuruisesti miten ammattikamppailijat hoitivat hommansa. Siinä aloin kaipaamaan salille itsekin, mutta samalla aloin tajuta, etten selätä tätä pöpöä yhdessä viikonlopussa. ”Elä ja taistele toisena päivänä”, alkoi rajusti nousemaan ohjenuoraksi pääni sisällä. Sunnuntaina tämä olotila vahvistui ja ajattelin sen ehkä maanantaina paranevan, mutta varustauduin jo kohtaamaan lääkärin.

Plan C: Näinhän siinä sitten kävi ja löysin itseni odottamassa vuoroani terveyskeskuksesta heti maanantai aamuna. Hoitaja ei suostunut kättelemään, joten minä kumarsin hänelle. Sain kuulla, että nykyinen valloillaan oleva pöpö on laittanut ihmisiä punkan pohjalle jopa kolmeksi viikoksi. Sairaslomaa ängettiin kouraan torstaihin saakka ja treenaaminen kiellettiin tälle viikolle täysin. Tämä luonnollisesti otti luonteen päälle perkeleesti, mutta pakkohan se oli hyväksyä.

Sitten vielä loppuun vapailla painoilla treenata aiemmin koneilla kiusattuja lihaksia.

 Sen verran tiedän jo ennestään, että tuo viimeinen asia täytyy totella kirjaimellisesti, koska liian aikaisin salille juokseva Vauhti-Lasse (kulkee toisella nimellä idiootti) kokee vain sydänlihaksensa tulehtumisen ja sitten tulee puolen vuoden tauko. Pahimmassa tapauksessa kuvio johtaa rytmihäiriöihin tms. Joten parempi hoitaa tämä asia kuntoon kärsivällisesti. Itselleni ei ole vielä käynyt noin ikävästi, mutta treenauspiireissäni on ihmisiä, jotka ovat valistaneet tästä ja sitä tulee varoitettua yleensä kaikilla foorumeillakin kuntoaan epäileviä. Tämä tarkoittaa sitä, että tänä lauantaina en tule tekemään jalkatreeniä, enkä sunnuntaina rintatreeniä. Sinnikäs saa olla, mutta ei tyhmä!

Synkän pilven hopeareunus oli kumminkin siinä, että käyttämäni aika sängyn pohjalla antoi minulle aikaa levätä ja yllättäen päähäni pälkähti täysin uudenlainen treeniohjelma ja suunnittelin sille pohjan parissa minuutissa. Samalla kehitin ruokavaliotani eteenpäin ja teorian pohjalta tein uudentyyppisen aamujuoman, joka piristi kuntoani entisestään. Lisäksi osallistuin leikkaamillani videoilla kilpailuun jossa voin voittaa 500 dollaria. Jos voitan, niin silloin voin ostaa Wolfille salijäsenyyden vuodeksi.  Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, jossa kasvaa lihaksikas ja vahva korko! Vastoinkäymisistä huolimatta elämä on mahdolisuuksia täynnä!

Yksi editoimistani videoista.

 

Kaikki tämä antoi merkkejä paremmasta huomisesta ja se sai minuun uutta eloa. Oloni oli eilen tuon ansiosta huomattavasti parempi kuin maanantaina. Tänään herätessä taas mentiin hieman takapakkia, mutta elämä kun ei ole yksinkertainen kadunylitys. Joskus pitää kiertää korttelin ympäri ja kärsivällisyys tekee voittajan! Sali ei karkaa minnekään ja työpaikalla asiat varmasti sujuvat vahvan tiimin ansiosta. Suosittelenkin kaikkia sairastavia treenaajia avaamaan silmiään ja katsovan elämää laajemmin. On hyvä fokusoitua omiin tavoitteisiinsa, mutta kannattaa huilata välillä ja nauttia muusta hyvästä ympärillään. Sitten jaksaa painaa taas.

I’ll be back.

– Jaakko